Nuori lukija on Lukemon juttusarja, jossa haastatellaan nuoria lukijoita kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen. Juttusarjassa Lukemo-tiimi haastattelee nuoria lukijoita, tai lukijat itse haastattelevat toisiaan valmiin kysymyspatteriston avulla.
Lastenkirjainstituutin kevään 2024 TET-harjoittelijat Eino ja Eelis haastattelivat toisiaan. Lue Eeliksen haastattelu täältä.
Eino 15 vuotta
Kuvituskuva.
Minkä tyyppistä kirjallisuutta luet? Onko sinulla lempigenreä?
– Nuortenromaaneja, eniten fantasiakirjoja ja scifiä.
Onko sinulla lempipaikkaa missä luet?
– Varmaankin kotisohva ja oma sänky.
Mistä hankit kirjasi (kirjasto, kirjakauppa, kirppis, saan lahjana)? Kuinka usein lainaat tai ostat kirjoja?
– Enimmäkseen kirjastosta, ja lainaan niitä keskimäärin kerran viikossa.
Oletko koskaan rikkonut tai tuhonnut kirjaa?
– En ole.
Mistä pidät lukemisessa?
– Erilaisista maailmoista ja hahmoista.
Kuinka paljon kirjoja sinulla on hyllyssäsi? Järjestätkö kirjasi tietyllä tavalla?
– Parisataa kirjaa. Romaanit ovat yhdellä hyllyllä ja lastenkirjat toisella.
Keskusteletko lukemistasi kirjoista jonkun kanssa?
– En oikeastaan.
Montako kirjaa otat mukaan matkalle? Ostatko matkalla kirjoja?
– Yleensä yksi tai kaksi kirjaa mukana, riippuu matkan pituudesta.
Minkä ikäisenä opit lukemaan? Mikä oli lapsuutesi lempikirja?
– Opin lukemaan noin 3-vuotiaana. En osaa nimetä lapsuuteni lempikirjaa.
Sinuhe egyptiläinen on kuuluisan suomalaisen kirjailija Mika Waltarin vuonna 1945 kirjoittama. Sitä pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden tärkeimpänä teoksena.
Sinuhen elämän alku on hyvin vaatimaton sillä hänet laitetaan vastasyntyneenä pieneen kaislaveneeseen ja hän kulkeutuu virran mukana Niiliä alas suureen Theban maailmankaupunkiin. Siellä köyhä egyptiläisnainen Kipa löytää Sinuhen ja kasvattaa hänet puolisonsa Senmutin kanssa. Sinuhe uskoo olevansa pelkkä tavallinen egyptiläinen poika, mutta hänen seikkailunsa ovat vasta aluillaan. Kun Sinuhe on tarpeeksi vanha, hän pääsee aloittamaan koulunkäyntinsä ja koulutuksensa papiksi, mutta papin ura ei tunnu sopivan hänelle.
Tapahtumien kulku johtaa siihen, että Sinuhe joutuu matkaamaan kauas kotikaupungistaan. Kaukana kotoa, hän näkee ensimmäistä kertaa maailmaa Egyptin ulkopuolella. Jännittävillä matkoillaan Sinuhea seuraa hänen uskollinen orjansa Kaptah, joka tietää myös yhtä ja toista kaupanteosta. Matkatessaan muiden maiden halki, Sinuhe alkaa kiinnostua aina vain enemmän lääketieteestä ja hän tutustuu muiden maiden tapoihin. Mutta se joka on kerran Niilin vettä juonut, ei tyydy mihinkään muuhun veteen.
Sinuhe palaa takaisin Thebaan rikkaampana ja viisaampana kuin koskaan aikaisemmin. Egypti on kuitenkin muuttunut ja sitä hallitsee nyt faarao Ekhnaton, joka uskoo uuteen jumalaan Atoniin. Atonin edessä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, eikä sotaa hyväksytä. Uusi faarao vapauttaa orjat ja Egyptin alaisuudessa ollut Syyria itsenäistyy.
Sinuhe tempautuu vaarallisiin seikkailuihin ja pian hänestä riippuu koko Egyptin kohtalo.
Sinuhe egyptiläinen on mielestäni kirja, joka jokaisen kannattaa jossain vaiheessa elämäänsä lukea, vaikka se onkin joissain kohdissa pitkävetinen ja rankka siitä voi oppia paljon. Mika Waltari on käyttänyt kirjassaan rikasta suomenkieltä ja Sinuhe egyptiläisessä käsitellään samoja asioita, jotka tänäkin päivänä ovat ajankohtaisia kuten sota Ukrainassa, diktatuuri ja ihmisten eriarvoisuus. Kirjan luettuaan tuntuu kuin ensimmäistä kertaa näkisi maailman sellaisena kuin se todella on.
Suosittelen Sinuhe egyptiläistä kaikille yli 12-vuotiaillle, sillä kirjassa on joitakin hieman raakoja kohtia. Sinuhe egyptiläinen kannattaa lukea, jos pitää historiallisista teksteistä ja pystyy keskittymään hyvin, sillä kirja on paksu. Suosittelen sitä kuitenkin lämpimästi!
Jatkoa J.S. Meresmaan säeromaanille Dodo (Myllylahti 2020). Fanifiktio on fanien tuottamaa fiktiivistä tekstiä, jossa lähtökohtana on käytetty esimerkiksi kirjaa tai sarjakuvaa.
Myrskymieli
Mun mieli ehkä räjähtää.
Joo ei ehkä kirjaimellisesti mutta kuvainnollisesti.
Kesän jälkeen mä aattelin, että kaikki oli kunnossa,
ongelmat hoidettu.
Dodo on päässy vapaaks, mun toivoton ihastus Saraan ei ehkä ookkaan niin toivoton enää,
isän ja mun välit on ainakin jonkun verran paremmat.
Joten….
Mitä
ihmettä?
Mies tai nainen
-Hei Iina, onkos sulla jotain suunnitelmia viikonlopuksi? äiti kysyy yhtenä aamuna aamiaispöydässä.
-Miten niin? Mä kysyn ihmetellen mitä ihmettä sillä nyt taas oli. Äiti on vaikuttanut
erittäin
suurenmoisen
hämmentävän
onnelliselta??
En tiiä on se oikee sana kuvaamaan äidin mielialaa.
Se on lähiaikoina hymyillyt ja se on jotain mitä en oo nähnyt varmaan vuosiin.
Ja mun tietääkseni hymy on yleensä merkki jostain positiivisista tunteista.
-No yhtä kaveria tässä menisin vaan näkemään, äiti vastaa. Sillä on taas se seesteinen hymy sen naamalla. -Meen varmaan Saran luo yöks, mä vastaan.
-Okei kunhan muistat sitten opiskellakin, ettei sun kaikki kesällä tekemä työ mene ihan hukkaan.
Koska joo, mä jotenkin ihmeessä pääsin lukioon,
piste.
Siitä ei nyt puhuta enempää.
Jaa että ”kaveri”.
Ihan miten vaan, mutta mulla on kyllä silmät päässä.
Ei äiti tolla tavalla hymyile kun:
se viettää aikaa sen opiskelu”kavereiden” kanssa,
tai kun se kutsuu sen työ”kaverit” meille kotiin ja käskee mun siivota huoneeni (joo, koska sinne mun huoneeseen ne varmaan haluukin mennä.)
Tää ”kaveri” on kyllä jotain ihan muuta tasoa.
Äidillä on mies.
Tai nainen.
Tähän johtopäätökseen mä päädyin heti ekan kerran, kun näin sen ”hymyn”.
Kuuma ja kylmä
Lauantaina mä istun Saran sängyllä.
Me katotaan sen ISON huoneen ISOA telkkaria.
Jotain tyhmää amerikkalaista draamaa,
mitä telkkarit nyt on täynnä.
Tuukka ei oo meijän kanssa.
Me ei kutsuttu sitä.
Se on tavallaan sanoton juttu meijän välillä.
Se ei johdu siitä, etten mä rakastais sitä edelleen,
mut Saran tultua kuvioihin tää meijän kolmio on enemmän kun… no kaksio + Tuukka?
ehkä?
Sara on vaan niin kuuma (kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti).
Tuukka taas on
…
Tuukka.
Ne on vähän kun kuuma ja kylmä.
Tuukka ja Sara. Sara ja Tuukka. Kylmä ja kuuma. Kuuma ja kylmä. Oonko mä sitten joku keskilämpötila?
Niinku haalee vesi?
Joo, tyhmät vertauskuvat.
Sydän
Mä päätän lähtee käymään isän luona.
Äiti on taas sen sen ”ystävän” luona.
Mä en ees laita viestii iskälle.
Ei se kuitenkaan lue niitä, kun ei se osaa.
Se vaan hoitaa sen kanoja ja Kalervoa.
Mutta sillä on ihan hyvä sydän.
Mä oon oppinu jo reitin iskän luo.
Ensin bussilla, sitten toisella bussilla ja vielä 3 kilsaa kävelyä.
Mul on jalassa mun ainoot lenkkarit,
joo ehkä vähän reikäset ja toisessa narut puoliks poikki,
mut ihan toimivat silti vielä.
Sara on piirrelly pieniä sydämiä pohjan reunaan.
Pieniä.
Violetteja.
Sydämiä.
Yllätys
Mä oon kohta perillä.
Parinkymmenen metrin päässä pienestä puukuistista Kalervo tulee mua vastaan.
Outoa, koska Iskä ei yleensä päästä sitä ulos yksin.
Kävelen kuistille ja oon koputtamassa oveen, mutta se on auki…
No nyt on OUTOA.
Avaan oven ja mulla on suora näköyhteys olkkariin.
Siellä on iskä
ja…
Fanifiktiota Karen M. McManuksen nuortenromaanista Yksi meistä valehtelee (WSOY 2018). Fanifiktio on fanien tuottamaa fiktiivistä tekstiä, jossa lähtökohtana on käytetty esimerkiksi kirjaa tai sarjakuvaa.
Jälki-istunto
Koulun keltainen seinä hohtaa, kun auringon säteet hivelevät sen rosoista pintaa. Nojaan koulun seinään ja katselen kuinka ykkösluokkalaiset juoruilevat muutaman metrin päässä minusta. Odotan, että Maeve tulisi pian hakemaan minua. Kylmä tuuli puhaltaa naamalleni, ja se saa kylmätväreet käsivarsilleni.
Otan puhelimeni taskusta ja tekstaan Maevelle. “Missä olet? Täällä jäätyy!! xx” Maeve lukee viestin heti ja alkaa kirjoittamaan. “Joo joo, tulossa!! Nähdään pian! xxx” Luen viestin ja suljen puhelimeni. Koululla on oudon hiljaista. Ykkösluokkalaiset ovat kadonneet ja linnut ovat lopettaneet laulunsa, tuntuu siltä kuin olisin ainoa elossa oleva.
Vihdoin Maeve saapuu parkkipaikalle ja kävelee luokseni vilkuttaen oikeaa kättään minulle. Maeve seisahtaa eteeni ja katselee tahraa kermanvärisessä paidassani. “Missä sinä olet pyörinyt?” Maeve naurahtaa ja osoittaa tahraa paitani reunassa. En ollut huomannut sitä aiemmin, toivottavasti kukaan muukaan ei ollut huomannut sitä. “Se tuli varmaan tästä koulun seinästä”, sanon ärtyneesti osoittaen koulun likaista seinää. Ennen kuin Maeve ehtii vastata, puhelimeni piippaa. Otan puhelimeni taskusta ja katson viestiä pitkään. “No mitä siinä lukee?” Maeve riistää puhelimeni kädestäni ja lukee viestin. Hetken päästä hän ojentaa puhelimen takaisin minulle ja tuijottaa minua pitkään. “Onnea vain. Soita, kun tulen hakemaan sinut”, Maeve huikkaa ja häipyy jättäen minut yksin.
Saavun luokan ovelle ja toivon, etten olisi ainoa jälki-istunnossa. Avaan oven ja onnekseni huomaan, että luokassa on muitakin samalta lukuvuodelta. Istun vapaalle paikalle ja odotan, että opettaja saapuu luokkaan. Katselen hermostuneesti ympärilleni tietämättömänä siitä mitä pitäisi odottaa.
Sydämeni alkaa sykkimään nopeammi, kun opettaja astuu luokkaan.
Nuorten oma ääni -kampanja tutustuttaa opettajia yhteisöllisen lukemisen menetelmiin ja niiden monipuoliseen hyödyntämiseen oppitunneilla, sekä innostaa nuoria kirjojen lukemiseen ja sen jälkeen tapahtuvaan omaan luovaan työhön ja yhteisölliseen teosten käsittelyyn.
Kampanja sisältää materiaalipaketin opettajille, muokatun version samasta materiaalista oppilaille sekä neljä kirjavinkkilistaa.
Opettajat voivat viedä kampanjassa esiteltyjä yhteisöllisen lukemisen menetelmiä luokkiin. Menetelmien pohjalta oppilaat pääsevät käsittelemään kirjoja muun muassa lukupiirityöskentelyn avulla, jonka jälkeen lukemisen yhteisöllisyys saa jatkoa, kun oppilaat tuottavat yhteisen luovan työn kirjan ja lukukokemuksen pohjalta.
Materiaalipaketti
Kampanjan materiaalipaketti esittelee yhteisöllisen lukemisen menetelmiä. Se sisältää vinkkejä kirjavalintaan ja sen ohjaamiseen, ohjeet lukupiirityöskentelyyn sekä kolme lukupiirimallia valmiine kysymyksineen. Materiaalipaketissa annetaan esimerkkejä ja ohjeita, miten luettua voi käsitellä yhdessä tuotetun luovan työn kautta.
Kampanja toteutettiin ensimmäistä kertaa kevätlukukaudella 2024, jolloin materiaalien julkistamisen lisäksi Lukemo järjesti etäkoulutuksen opettajille sekä toiminnallisen kilpailuosuuden yläkoululaisille. Kilpailuun sai osallistua luettuun kirjaan liittyvällä luovalla tuotoksella.
Lukemon yläkouluille suunnatun Nuorten oma ääni -kampanjaan kytkeytyvä kirjallisuusaiheinen kilpailu järjestettiin keväällä 2024.
Kilpailuun sai osallistua luettuun kirjaan liittyvällä luovalla tuotoksella, joka sopi johonkin kilpailun kolmeen kategoriasta: 1) kirjoita, 2) piirrä tai taiteile sekä 3) kuvaa tai äänitä. Kilpailun arvioinnissa huomioitiin kekseliäisyys sekä oman näkemyksen esille tuominen. Voittajatyöt valinnut raati koostui Lukemo-tiimin edustajasta sekä Lukukeskuksen nuorten kirjallisuusmedia Lukufiiliksen päätoimittajasta. Jokainen voittaja sai palkinnoksi valitsemansa kirjan.
Osana kampanjaa järjestettiin yläkoulun opettajille suunnattu maksuton etäkoulutus 12.2.2024. Koulutuksessa käsiteltiin yhteisöllisen lukemisen menetelmiä ja lukemisen sosiaalisuutta sekä tutustuttiin Lukemo-sivustoon sekä nuorten kirjallisuusmedia Lukufiilikseen.
Lisätietoa kampanjasta ja materiaaleista: lukemo(a)lastenkirjainstituutti.fi
Kampanjan kuvitus ja materiaalipaketin pohjat: Mira Aro 2024.
Oletko katsonut KirjaTubea tai KirjaTikTokia? Kirjavideoita löytyy runsaasti sosiaalisessa mediassa. Oletko miettinyt, että voisit itse tehdä kirja-aiheisen videon? Näillä ohjeilla pääset alkuun! Harjoitus tekee mestarin, joten ei haittaa, jos kaikki ei onnistu kerralla. Tekemällä oppii myös itselleen mieluisat ja toimivat työskentelytavat. Pääasia on, että sinulla on hyvä fiilis videota tehdessä, sillä se välittyy katsojalle! Voit etsiä inspiraatiota videoiden tekemiseen esimerkiksi TikTokista #KirjaTok #BookTok #lukeminen –hashtagien takaa.
1. Mieti, mistä haluat tehdä videon
Kuva: Mira Aro.
Ennen kuin aloitat kirjavideon tekemistä, mieti mistä haluat sen tehdä. On hyvä päättää ennen kuvaamista esimerkiksi teoksen/teokset, joista haluaa puhua. Kun olet päättänyt, mistä haluat videon tehdä, on siitä helppo lähteä suunnittelemaan videota. TikTokissa videoita voi tehdä laidasta laitaan. Voit esimerkiksi tehdä jostain trendaavasta trendistä kirja-aiheisen videon. Voit myös tehdä kirjavinkkausvideoita monesta teoksesta esimerkiksi aiheen, teeman tai genren mukaan. Ei ole siis pakko tehdä kirja-arvio -tyylistä videota. Kirja-aiheisen videon voi tehdä, vaikka vinkkaamalla fantasiateoksia, tai vinkkaamalla teoksia, joissa käsitellään rakkautta, tai tehdä vinkkauksen vuodenaikojen mukaan! Voit myös tehdä videon, jossa esittelet vain viimeaikoina lukemiasi teoksia.
2. Mieti, millä alustalla teet videon
Jos teet videon esimerkiksi TikTokissa, on hyvä muistaa, että aika on rajallista. TikTokissa video voi olla pisimmillään 10 minuuttia pitkä. TikTok kuitenkin suosii nopeatempoisia videoita, jolloin video on muutaman minuutin pituinen. YouTubessa video voi olla taas niin pitkä kuin itse haluat, mutta on hyvä pysyä näpäkässä aikataulussa!
3. Mieti, mitä haluat kertoa
Kun olet päättänyt teoksen/teokset, joista haluat puhua, on seuraavaksi aika miettiä, mitä haluat niistä kertoa. TikTok-videot ovat lyhyitä, joten sinulla ei ole aikaa kertoa monesta teoksesta koko juonta. Kirjavinkkausvideo voi toimia ihan vain siten, että kerrot: minkä teoksen luit, mistä se kertoo, mitä pidit siitä ja kenelle suosittelisit sitä. Muista, että videon voi katsoa henkilö, joka ei ole teosta lukenut. Älä siis tee juonipaljastuksia! Kirja-videosta on kuitenkin hyvä löytää seuraavat asiat, jos esittelet kirjaa/kirjoja: kirjoittaja ja teoksen nimi.
4. Mieti, miten teet videon
Mieti, haluatko tehdä videon, jossa näyt itse, haluatko tehdä videon ystävän kanssa, vai haluatko kenties tehdä vain esteettisen videon, jossa näkyvillä on vain kirjat, rekvisiitta ja tausta. Tässä vaiheessa on myös hyvä pohtia, missä kuvaat videon, millä laitteella ja millä alustalla. TikTok-videon voi kuvata suoraan omalla puhelimella sovelluksessa. Mieti myös, haluatko tehdä videon, jossa puhut, vai haluatko tehdä videon, jossa käytät vain taustamusiikkia. Mikäli haluat tehdä taustamusiikkiin videon esimerkiksi TikTokissa, on se hyvä päättää ennen videon kuvaamista. TikTokissa ääniraidat ovat noin minuutin mittaisia, joten mikäli et halua videoon tyhjää ääntä, minuutti on videon pituusraja. Taustamusiikkia valitessa kannattaa myös kiinnittää mahdollisen laulun sanoitukseen ja tunnelmaan, sillä katsojalle voi olla outoa katsoa kirjavinkkausvideota rakkauskirjoista, jos taustalla kuuluu pimeä angstimusiikki esimerkiksi kuolemasta. Mikäli haluat tehdä videon käyttämällä omaa ääntäsi, on sinun taas mietittävä vuorosanasi.
5. Videon suunnittelu
Ennen kuin lähdet kuvaamaan videota, suunnittele video näiden ohjeiden mukaan. Videon suunnitteluvaiheessa kirjoita esimerkiksi ylös seuraavat seikat:
Kuva: Mira Aro.
mistä teet videon
mihin teet videon (esim. TikTok, YouTube)
millaisen videon teet (näytkö itse, kuvaatko vain kirjoja)
missä kuvaat videon (esim. Kotona)
kenen kanssa teet videon (yksin vai yhdessä)
mitä kerrot videolla (mitä luit, mitä pidit, suositteletko)
miten kerrot (tekstillä vai puheella).
Jos päätä puhua videolla itse, mieti myös vuorosanasi ja harjoittele niitä. Vaikka kuvaisit videota yksin omassa huoneessa, voi kameralle puhuminen olla vaikeaa, jos ei ole suunnitellut, mitä puhuu.
6. Videon toteuttaminen
Kun videon suunnitteluvaihe on tehty, on aika lähteä kuvaamaan! Voit noudattaa videossa seuraavaa kaavaa: kerro videon alussa tekstillä tai puheella, mistä video kertoo (esim. “Tässä kirjavinkkejä romanttisista teoksista”), mistä kerrot (teoksen/teosten kirjoittaja, kirjan nimi), mistä teos/teokset kertovat (esim. takakannen mittainen kuvaus riittää), mitä pidit (oma lukukokemus) ja kenelle suosittelet teosta (esim. Nuorille, jotka pitävät romanttisista kirjoista). Voit lopettaa esimerkiksi videon kivaan toivotukseen (esim. Mukavia lukuhetkiä!). Huomioi vielä videota kuvatessa nämä seikat: Katso, että videossa näkyy juuri ne asiat, jotka haluat. Mikäli kuvaat itseäsi, pyri kuvaamaan itseäsi hyvältä korkeudelta, ja tasaisella alustalla. Muista videota kuvatessa vakaa käsi!
7. Videon julkaiseminen
Videon voi julkaista esimerkiksi TikTokissa, Instagram Reelsissä tai vaikkapa YouTubessa. Jos julkaiset videon, muista laittaa videon kuvaukseen hashtageja (esim. #KirjaTok, #BookTok, #lukeminen) niin videosi saa näkyvyyttä.
Kirja-aiheiset podcastit ovat mukava, yhteisöllinen ja rento tapa keskustella kirjallisuudesta. Podcast-jaksot ovat yleensä huolellisesti suunniteltuja, sillä jakson editoiminen ja leikkaus vie paljon aikaa. Podcasteissa esiintyy usein useampi kuin yksi ihminen. Kirja-aiheinen podcast-jakso on oiva kanava ottaa osaa kirjallisuuskeskusteluun. Näillä ohjeilla pääset tekemään loistavan kirja-aiheisen podcast-jakson yhdessä muiden kanssa.
1. Kenen/keiden kanssa podcast-jakso tehdään?
Ennen varsinaista suunnittelua, on hyvä päättää kenen/keiden kanssa kirja-aiheinen podcast-jakso tehdään. Kun podcast-jaksoon osallistuvat henkilöt on sovittu, lähdetään yhdessä suunnittelemaan jaksoa tarkemmin.
2. Mistä olette kiinnostuneet?
Kirja-aiheisen podcast-jakson voi tehdä vaikka mistä. Jakso voi olla suullinen kirja-arvio yksittäisestä teoksesta tai esimerkiksi yleinen keskustelu jostakin kirjallisuuden ilmiöstä (esimerkiksi äänikirjat, sateenkaarikirjallisuus, lukuhaasteet, lukubingot, kirjamessut, kirjafestarit, kirjavideot). Podcast-jakson voi tehdä myös kirjavinkkauksen tapaan ja suositella esimerkiksi Young Adult –genren teoksia tai antaa vinkkejä teoksista, joilla saa aivot narikkaan. Voitte miettiä yhdessä, mistä haluatte jakson tehdä. On hyvä ottaa kaikkien mielenkiinnon kohteet huomioon jakson aihetta valitessa.
3. Mistä puhutaan?
Kuva: Mira Aro.
Kun olette valinneet aiheen, seuraavaksi kannattaa miettiä miten lähestytte sitä. Mielenkiintoiset tarinat vetoavat usein kuuntelijoihin, eli voitte pohtia, kerrotteko kirjasta/aiheesta esimerkiksi omien kokemusten kautta. Monet kuuntelijat pitävät myös siitä, että jaksoissa koetaan erilaisia tunnetiloja, joihin he voivat samaistua. Pohtikaa, onko teillä teoksesta tai aiheesta erilaisia kokemuksia. Aiheista ja kirjoista saa olla eri mieltä, mutta mitään aiheitta ei kuitenkaan kannata lähestyä negatiivisen näkökulman kautta. Kritiikkiä saa esittää, mutta rakentavasti.
4. Puhujien dynamiikka
Podcast-jakso on miellyttävämpää kuunneltavaa, kun puhujien välillä vallitsee asiallinen dynamiikka. On hyvä suunnitella etukäteen, mitä puhutaan, missä järjestyksessä ja miten. Podcast-jaksoa voi esimerkiksi rytmittää siten, että aiheesta kirjoitetaan etukäteen kysymyksiä, joita puhujat vuorotellen kysyvät toisiltaan. Vaihdelkaa sitä kuka kysyy ja kuka vastaa. On tärkeää, että kaikki tulevat podcastissa tasapuolisesti ääneen, joten puheenvuorojen jakaminen suunnilleen tasan on tärkeää. Jos joku pitää esimerkiksi vähän pitemmän puheenvuoron, muut voivat kommentoida sitä välissä lyhyillä fraaseilla. Kuuntelija ei näe teidän kasvojanne, joten podcast-jaksossa on hyvä tuoda oma läsnäolo esiin myös pienillä kommenteilla!
5. Jakson toteutuksen suunnittelu
Podcast-jaksoa kannattaa suunnitella huolellisesti. Kun aihe ja lähestymistapa on päätetty, voi lähteä suunnittelemaan jakson kulkua konkreettisesti. Suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon se, puhutaanko yksittäisestä kirjasta vai esimerkiksi laajemmasta kirjallisuuden ilmiöstä sekä miettiä etukäteen jakson pituutta. Pyritäänkö siihen, että jakso on tiivis ja napakka, vai vähän pidempi, jossa on aikaa lähestyä jakson aihetta syvemmin?
Esimerkki jakson rakenteesta:
Alussa on hyvä esitellä keskustelijat ja jakson aihe, eli ketkä puhuvat ja mistä, sekä toivottaa kuuntelijat tervetulleeksi jakson pariin.
Sen jälkeen jaksossa voisi kertoa miksi olette valinneet juuri kyseisen aiheen, eli miksi se puhuttelee teitä. Voitte jakaa myös omia kokemuksianne.
Pyrkikää vuorottelemaan keskustelua kysymysten avulla, esimerkiksi: Mitä mieltä olit teoksen juonesta? Oletko lukenut samanlaisia teoksia? Mikä oli sinun mielestäsi teoksessa hyvää? Olitko yllättynyt jostain? Jos teette teoksesta suullisen kirja-arvion, älkää tehkö juonipaljastuksia!
Muistakaa myös vaihtaa rooleja keskustelun aikana, ettei kenenkään tarvitse yksin kysellä ja ohjata keskustelua!
Jakson voi lopettaa mukavaan napakkaan lopetukseen, esimerkiksi kiittämällä kuuntelijoita jakson kuuntelusta tai toivottaa hyvää loppupäivää.
6. Jakson toteutus
Podcast-jaksoa varten tarvitset oikeanlaiset laitteet, joilla jaksoa äänittää. Jakson keskustelijat tarvitsevat äänitykseen mikrofonit ja kuulokkeet. Jakson äänityksen aikana on hyvä huomioida taustaäänet, eli huolehdi siitä, että taustalta ei kuulu mitään ylimääräistä.
7. Jakson muokkaus
Podcast-jakso voi vaatia hieman muokkaamista ennen julkaisua. Sitä varten on olemassa erilaisia muokkausohjelmia, kuten Garageband tai Audacity, jotka voi ladata tietokoneelle.
8. Jakson julkaiseminen
Ennen kuin julkaiset jakson, mieti jaksolle nimi. Pyri antamaan jaksolle nimi, joka kuvaa jakson aihetta. Lisäksi kirjoittakaa jaksolle lyhyt kuvaus, josta tulee ilmi, ketkä jaksossa keskustelevat ja mistä aiheesta. Jakson voi ladata erilaisiin podcast-palveluihin, kuten Anchoriin tai Spotifyhyn.
Nuori lukija on Lukemon juttusarja, jossa haastatellaan nuoria lukijoita kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen. Juttusarjassa Lukemo-tiimi haastattelee nuoria lukijoita, tai lukijat itse haastattelevat toisiaan valmiin kysymyspatteriston avulla.
Lastenkirjainstituutin syksyn 2023 TET-harjoittelijat Ninni ja Henriikka haastattelivat toisiaan. Lue Henriikan haastattelu täältä.
Ninni 15 vuotta
Kuvituskuva.
Minkä tyyppistä kirjallisuutta luet? Onko sinulla lempigenreä?
– Luen fantasiaa, dystopiaa ja romantiikkaa, joista mikään ei nouse yli muiden suosikiksi.
Onko sinulla lempipaikkaa missä luet?
– Kotoisa pieni kulma.
Mistä hankit kirjasi (kirjasto, kirjakauppa, kirppis, saan lahjana)? Kuinka usein lainaat tai ostat kirjoja?
– Muutaman viikon välein kirjastosta ja joskus kirjakaupasta tai lahjana.
Oletko koskaan rikkonut tai tuhonnut kirjaa?
– En ole koskaan tuhonnut kirjaa.
Mistä pidät lukemisessa?
– Pääsee toiseen maailmaan.
Kuinka paljon kirjoja sinulla on hyllyssäsi? Järjestätkö kirjasi tietyllä tavalla?
– Hyllyssä kirjoja on liikaa, eikä erityistä järjestystä ole.
Keskusteletko lukemistasi kirjoista jonkun kanssa?
– En keskustele kauheasti.
Montako kirjaa otat mukaan matkalle? Ostatko matkalla kirjoja?
– Riippuu matkasta, mutta suunnilleen 2-3 kirjaa. Yleensä en osta kirjoja matkalta.
Minkä ikäisenä opit lukemaan? Mikä oli lapsuutesi lempikirja?
– Opin lukemaan 5-6 –vuotiaana. Lempikirja oli vanha rikkinäinen satukirja, jonka nimestä ei ole muistikuvaa.
Nuori lukija on Lukemon juttusarja, jossa haastatellaan nuoria lukijoita kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen. Juttusarjassa Lukemo-tiimi haastattelee nuoria lukijoita, tai lukijat itse haastattelevat toisiaan valmiin kysymyspatteriston avulla.
Lastenkirjainstituutin syksyn 2023 TET-harjoittelijat Henriikka ja Ninni haastattelivat toisiaan. Lue Ninnin haastattelu täältä.
Henriikka 15 vuotta
Kuvituskuva.
Minkä tyyppistä kirjallisuutta luet? Onko sinulla lempigenreä?
– Luen vanhaan aikaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Lempigenre on romantiikka.
Onko sinulla lempipaikkaa missä luet?
– Oma sänky, sohva tai lattia.
Mistä hankit kirjasi (kirjasto, kirjakauppa, kirppis, saan lahjana)? Kuinka usein lainaat tai ostat kirjoja?
– Kirjakaupat, antikvariaatit, kirppikset ja kirjastot. Harvoin lahjaksi. Hankin kirjoja muutaman kuukauden välein.
Oletko koskaan rikkonut tai tuhonnut kirjaa?
– En juurikaan koskaan.
Mistä pidät lukemisessa?
– Saa syventyä toiseen maailmaan. Hyvää ajanvietettä.
Kuinka paljon kirjoja sinulla on hyllyssäsi? Järjestätkö kirjasi tietyllä tavalla?
– Kirjoja on liikaa ja ne on järjestyksessä sarjoissa. Sekalainen järjestys.
Keskusteletko lukemistasi kirjoista jonkun kanssa?
– Kaverin ja vanhempien kanssa.
Montako kirjaa otat mukaan matkalle? Ostatko matkalla kirjoja?
– 1-2 kirjaa. Harvemmin ostan matkalta kirjoja.
Minkä ikäisenä opit lukemaan? Mikä oli lapsuutesi lempikirja?
– Opin lukemaan 6-vuotiaana. Lempikirjani oli Prinsessa Ruusunen.
Nuori lukija on Lukemon juttusarja, jossa haastatellaan nuoria lukijoita kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen. Juttusarjassa Lukemo-tiimi haastattelee nuoria lukijoita, tai lukijat itse haastattelevat toisiaan valmiin kysymyspatteriston avulla.
Lastenkirjainstituutin kesätyöntekijät 2023 Saima ja Veera haastattelivat toisiaan. Lue Saiman haastattelu täältä.
Veera 16 vuotta
Kuvituskuva.
Minkä tyyppistä kirjallisuutta luet? Onko sinulla lempigenreä?
– Luen suurimmaksi osaksi nuorten aikuisten kirjoja ja lempigenrejäni ovat varmaan jännitys ja dystopia.
Onko sinulla lempipaikkaa missä luet?
– Olohuoneen nojatuoli ja riippumatto mökillä.
Mistä hankit kirjasi (kirjasto, kirjakauppa, kirppis, saan lahjana)? Kuinka usein lainaat tai ostat kirjoja?
– Suurimman osan kirjoita lainaan kirjastosta, mutta jos kirppiksillä näkee kiinnostavan näköisiä kirjoja tai omia suosikkeja ostan niitä. Myös lahjaksi tulee aika usein saatua kirjoja.
Oletko koskaan rikkonut tai tuhonnut kirjaa?
– En itse ole ainakaan muistaakseni, mutta koirani kyllä kerran pureskeli yhden kirjaston kirjan kannet.
Mistä pidät lukemisessa?
– Lukeminen on mukavaa pakoa arjesta ja sen parissa voi vierähtää helposti useampiakin tunteja.
Kuinka paljon kirjoja sinulla on hyllyssäsi? Järjestätkö kirjasi tietyllä tavalla?
– Minulle on kertynyt vuosien aikana aika monta kirjaa, sanoisin ehkä noin 200 ja järjestän kirjani koon ja osittain värin mukaan.
Keskusteletko lukemistasi kirjoista jonkun kanssa?
– Juttelen lukemistani kirjoista yleensä kavereiden kanssa.
Montako kirjaa otat mukaan matkalle? Ostatko matkalla kirjoja?
– Otan matkoille yleensä yhden kirjan kahta-kolmea päivää varten, vaikka harvoin luen reissussa niin paljon. En yleensä osta kirjoja matkalla, ellei oma kirja ole jäänyt kotiin.
Minkä ikäisenä opit lukemaan? Mikä oli lapsuutesi lempikirja?
– Opin lukemaan 6-vuotiaana. Silloin lempikirjojani olivat Muumi-kirjat.
Kirjoitatko itse?
– En tällä hetkellä. Aina välillä aloitan kirjoittamisen, mutta ne projektit jäävät usein aika lyhyiksi.
Nuori lukija on Lukemon juttusarja, jossa haastatellaan nuoria lukijoita kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen. Juttusarjassa Lukemo-tiimi haastattelee nuoria lukijoita, tai lukijat itse haastattelevat toisiaan valmiin kysymyspatteriston avulla.
Lastenkirjainstituutin kesätyöntekijät 2023 Saima ja Veera haastattelivat toisiaan. Lue Veeran haastattelu täältä.
Saima 16 vuotta
Kuvituskuva.
Minkä tyyppistä kirjallisuutta luet? Onko sinulla lempigenreä?
– Olen kirjojen suhteen melko kaikkiruokainen, mutta mieluiten luen fantasiaa, klassikoita ja erilaisia YA-kirjoja.
Onko sinulla lempipaikkaa missä luet?
– Iltaisin omassa sängyssä, päivisin sohvannurkkaan käpertyneenä. Kesäisin luen mielelläni pihakeinussa.
Mistä hankit kirjasi (kirjasto, kirjakauppa, kirppis, saan lahjana)? Kuinka usein lainaat tai ostat kirjoja?
– Käyn kirjastossa useamman kerran kuukaudessa. Joskus ostan kirjoja netistä, antikvariaateista tai kirjakaupoista, ja joskus saan kustantajilta arvostelukappaleita Instagram-tilini kautta.
Oletko koskaan rikkonut tai tuhonnut kirjaa?
– En. Tai ainakin olen teipannut revenneet sivut takaisin paikalleen 🙂
Mistä pidät lukemisessa?
– Lukeminen on tapa rentoutua, paeta todellisuutta, viihtyä ja oppia uutta. Parasta on se, että jokaiselle löytyy jotain, koska vaihtoehtoja on niin paljon.
Kuinka paljon kirjoja sinulla on hyllyssäsi? Järjestätkö kirjasi tietyllä tavalla?
– En ole laskenut, mutta uskoisin, että noin sata. Tällä hetkellä kirjat ovat värijärjestyksessä.
Keskusteletko lukemistasi kirjoista jonkun kanssa?
– Usein jaan ajatuksiani Instagramissa ja lukupiireissä.
Montako kirjaa otat mukaan matkalle? Ostatko matkalla kirjoja?
– Otan aina mukaan ihan liikaa tai liian vähän kirjoja; noin 2-5 kirjaa per viikko, riippuu paljon kohteesta ja kirjojen pituudesta. Ostan matkoilta kirjoja, jos löydän jotain kiinnostavaa.
Minkä ikäisenä opit lukemaan? Mikä oli lapsuutesi lempikirja?
– Opin lukemaan jo 5-vuotiaana. Alakouluajoilta mieleen ovat jääneet Narnian tarinat ja Salainen puutarha, joka on edelleen yksi suosikeistani.
Kirjoitatko itse?
– En oikeastaan, lähinnä kirja-arvioita ja vinkkejä. Mutta haluaisin kyllä.
Nuori lukija on Lukemon juttusarja, jossa haastatellaan nuoria lukijoita kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen. Juttusarjassa Lukemo-tiimi haastattelee nuoria lukijoita, tai lukijat itse haastattelevat toisiaan valmiin kysymyspatteriston avulla.
Lastenkirjainstituutin syksyn 2022 TET-harjoittelijat Elisa ja Ronja auttoivat kokoamaan kysymyspatteriston, jonka jälkeen he haastattelivat toisiaan. Lue Ronjan haastattelu täältä.
Elisa 15 vuotta
Kuvituskuva.
Minkä tyyppistä kirjallisuutta luet? Onko sinulla lempigenreä?
– Luen romantiikkaa ja kauhua.
Onko sinulla lempipaikkaa missä luet?
– Pidän rappusissa lukemisesta, omassa huoneessani ja bussissa lukemisesta. Lisäksi luen vähän siellä täällä.
Mistä hankit kirjasi (kirjasto, kirjakauppa, kirppis, saan lahjana)? Kuinka usein lainaat/ostat kirjoja?
– Yleensä ostan Suomalaisesta kirjakaupasta ja kirpputorilta silloin kun huvittaa.
Oletko koskaan rikkonut tai tuhonnut kirjaa?
– En ikinä ainakaan romaaneita. Koulukirjoja ehkä joskus vahingossa.
Mistä pidät lukemisessa?
– Se on kivaa, jännittävää ja rauhoittavaa.
Kuinka paljon kirjoja sinulla on hyllyssäsi? Järjestätkö kirjasi tietyllä tavalla?
– Järjestän ne värien perusteella. En tiedä tarkkaa lukua, mutta ehkä alle kaksikymmentä omassa pienessä kirjahyllyssäni.
Keskusteletko lukemastasi/lukemistasi kirjoista jonkun kanssa?
– Keskustelen siskoni ja perheeni kanssa, sekä sosiaalisessa mediassa.
Montako kirjaa otat mukaan matkallesi? Ostatko matkalla kirjoja?
– Maksimissaan yhden, että ne eivät mene rikki. Jos vastaan tulee kirjakauppoja, käyn ainakin katsomassa onko siellä mitään hyvää.
Minkä ikäisenä opit lukemaan? Mikä oli lapsuutesi lempikirja?
– Opin lukemaan varmaankin eskarissa, noin viisi tai kuusivuotiaana. Lempikirjani olivat Risto Räppääjät.
Nuori lukija on Lukemon juttusarja, jossa haastatellaan nuoria lukijoita kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen. Juttusarjassa Lukemo-tiimi haastattelee nuoria lukijoita, tai lukijat itse haastattelevat toisiaan valmiin kysymyspatteriston avulla.
Lastenkirjainstituutin syksyn 2022 TET-harjoittelijat Elisa ja Ronja auttoivat kokoamaan kysymyspatteriston, jonka jälkeen he haastattelivat toisiaan. Lue Elisan haastattelu täältä.
Ronja 15 vuotta
Kuvituskuva.
Minkä tyyppistä kirjallisuutta luet? Onko sinulla lempigenreä?
– Luen vähän kaikkea, aloitin fantasialla ja scifillä. Nykyään luen runoja ja novelleja, ja filosofia teoksia.
Onko sinulla lempipaikkaa missä luet?
– Yleensä luen pikkuveljen sängyllä, mutta myös vähän kaikkialla.
Mistä hankit kirjasi (kirjasto, kirjakauppa, kirppis, saan lahjana)? Kuinka usein lainaat tai ostat kirjoja?
– Lainaan kirjastosta viikoittain kirjoja, paitsi lomilla vähän satunnaisemmin, välillä käyn kirjakaupoissa mutta joskus saan myös kirjoja lahjaksi.
Oletko koskaan rikkonut tai tuhonnut kirjaa?
– En, mutta kerran vahingossa pudotin uuden Nevermooren ja se on nyt mutainen.
Mistä pidät lukemisessa?
– Aina kun saa uuden kirjan niin se on kuin uusi maailma ja saat vähän kuin uusia elämiä ja uppoudun siihen kirjaan.
Kuinka paljon kirjoja sinulla on hyllyssäsi? Järjestätkö kirjasi tietyllä tavalla?
– Minulla on varmaankin yhteensä 100-200 kirjaa, mutta perheelläni on kirjoja ihan sikana. Joskus oli aakkos- ja värijärjestyksessä, tällä hetkellä kirjailijan kotimaan mukaan.
Keskusteletko lukemistasi kirjoista jonkun kanssa?
– Ainakin perheen kanssa (perhettä ärsyttävästi) ja parhaan kaverin kanssa.
Montako kirjaa otat mukaan matkalle? Ostatko matkalla kirjoja?
– Se riippuu, onko joku kirja kesken, mutta ehkä 1-3 kirjaa. Jos on kirjakauppa lähellä niin, katson onko siellä jotain hyvää.
Minkä ikäisenä opit lukemaan? Mikä oli lapsuutesi lempikirja?
– Vaikea arvioida, iskä opetti tavallaan lukemaan kun olin 3. Mutta ehkä kun olin 4 tai 5 vuotias, ja innostuin lukemisesta. Lapsuuteni lempikirja oli Ronja ryövärintytär.
Kirjoitatko itse?
– Itse asiassa joo, esim. päiväkirjoja ja runoja. Aloitan erilaisia tarinoita jotka jää kesken uuden idean takia.
Nuori lukija on Lukemon juttusarja, jossa haastatellaan nuoria kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen. Juttusarjassa Lukemo-tiimi haastattelee nuoria lukijoita, tai lukijat itse haastattelevat toisiaan valmiin kysymyspatteriston avulla.
Mitä nuoret haluavat tietää toistensa lukutottumuksista? Mitkä asiat kiinnostavat muiden lukuharrastuksessa? Lastenkirjainstituutin syksyn 2022 TET-harjoittelijat Elisa ja Ronja auttoivat kokoamaan kysymyspatteriston, jotta mukaan saataisiin juuri nuoria kiinnostavia kysymyksiä.
Lue nuorten lukijoiden ajatuksia lukemisesta ja kirjallisuudesta:
Fanifiktiota Erin Hunterin Soturikissat -kirjasarjaan (WSOY) pohjautuen. Fanifiktio on fanien tuottamaa fiktiivistä tekstiä, jossa lähtökohtana on käytetty esimerkiksi kirjaa tai sarjakuvaa.
Soturikissat – Metsän kutsu
Kirjassa esiintyviä kissoja:
Yö, pikimusta naaras, jolla on kirkkaan vihreät silmät
Päivä, puhtaanvalkoinen kolli jolla on pehmeä turkki
Yö tassutti pitkin aitaa ja katseli metsään, hän istui aidalle ja siristi silmiään. Pian Yön takaa kuului kaulapannan kilinä. Päivä hyppäsi aidalle ja venytteli. “Oletko vieläkin ajatellut metsään lähtöä?” Päivä kysyi ja tutki Yötä oransseilla silmillään. Yö kääntyi kohti Päivää ja nyökkäsi. “Kaipaan seikkailua, enkä pelkkää oleskelua ihmisten kanssa, ne ovat niin tyhmiä” Yö sanoi ja katseli, kuinka puut heiluivat tuulessa. Hänen korvansa nyki ja Yö hyppäsi maahan. “Mitä teet?” Päivä kysyi. “Lähden metsään” Yö sanoi ja hyppäsi pensaan yli. Metsä oli valtava ja puut kohosivat korkealle, kuin ne olisivat havitelleet pilviä. “Et sinä sinne saa mennä!” Päivä huusi hädissään ja jäi istumaan aidan viereen vaivautuneena. “Saan jos haluan!” Yö väitti. “Ne villikissat tappavat sinut!” Päivä sanoi ja Yö pysähtyi. “En pelkää niitä” Yö sanoi, mutta epävarmuus kalvoi hänen sisimpiään. “En välitä jos ne tappavat minut” Yö sanoi ja kääntyi katsomaan ystäväänsä. “Anna anteeksi, Päivä. Hyvästi” Yö kuiskasi ja kääntyi pois ja katosi pensaiden sekaan.
Yö hiipi pitkin pehmeää, mutta kuivaa nurmea. Hän höristi korviaan, sillä kuuli rasahduksen. Yö kääntyi, muttei nähnyt ketään. Pian hänen päälleen tippui jokin painava olento. Ilmat pakenivat hänen keuhkoistaan. Kissan kynnet asettuivat hänen kurkulleen ja voisivat minä hetkenä hyvänsä raapaista syvän haavan Yön kurkkuun. “Mitä sinä halua?” Kysyi matala ja muriseva ääni. “En halua mitään pahaa!” Yö vinkui, kuin pieni pentu ja avasi silmänsä. Hänen päällään seisoi valtava ruskea raidallinen kolli. “Mitä sinä haluat?” Hän kysyi. “Haluaisin liittyä villikissojen klaaniin!” Yö sanoi ja kollin keltaiset kiiltävät silmät hohtivat kirkkaasti. “Mikä nimesi on?” Kolli kysyi. “Yö” Yö vastasi ja katseli jännittyneenä ympärilleen. Kolli nosti katseensa ja ihan niinkuin hän olisi hymyillyt jollekin. Hän päästi irti ja Yö nousi ylös, hän puristi turkkiaan ja katsoi kolliin varovasti. “Tule” Hän murahti ja lähti tassuttelemaan pitkin synkkää mäntymetsää. Puut tihenivät ja Yön oli vaikea pysyä kollin perässä. “Olemme Varjoklaani, yksi metsän neljästä klaanista” Kolli kertoi ja metsä pimeni entisestään, eikä Yö enää edes tiennyt missä oli. Yhtäkkiä hänen ympärillään pimeni. “Apua!” Yö huusi ja katseli kauhuissaan ympärilleen. Pakokauhu iski häneen, kuin luoti. “Auttakaa!” Yö huusi ja lähti juoksemaan eteenpäin epätoivoissaan. “Auttakaa olen eksynyt!” Yö huusi ja jatkoi juoksemista. Pian kaukaa alkoi näkyä pimeitä puunrunkoja. “Luojan kiitos!” Yö henkäisi ja saapui pimeälle aukiolle. Hän katseli ympärilleen, mutta kaikki oli elotonta. Taivaalla ei ollut pilviä eikä tähtiä. “Oletko eksynyt?” Kuului ääni Yön takaa.
Fantasiakirjallisuuden suurkuluttajana minua ovat aina kiehtoneet seikkailut, uudet maailmat ja villit mahdollisuudet. Tavalliseen, realistiseen maailmaan sijoittuneista kirjoista en koskaan ole ollut suuremmin kiinnostunut, mitä nyt heppatyttökirjoja on tullut kulutettua; muutoin yläkoulussa pakollisena luetuista kirjoista on jäänyt suuhun puiseva maku. Miksi ihmeessä lukea ihmissuhdetoilailuista ja koulusta, kun voi sukeltaa seikkailuihin haltijoiden ja lohikäärmeiden seurassa sankarin asemassa? Nyt useampi vuosi viimeisen realistisen nuortenkirjan lukemisen jälkeen minut kuitenkin haastettiin ottamaan härkää sarvista ja kokeilemaan realistiseen maailmaan sijoittuvia nuortenkirjoja uudelleen sekä kertomaan kokemuksesta. Ja minähän otin haasteen vastaan.
Kokeilun ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Holly Bournen Normaali-kirjasarjan ensimmäinen osa Oonko ihan normaali? (Gummerus, 2017), josta olin kuullut paljon hyvää. Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Evie, joka on saanut hallintaan sairastamansa pakko-oireisen häiriön ja aloittaa uudessa koulussa — ja haluaa ennen kaikkea muuta olla aivan normaali. Kirja seuraa Evien matkaa uusien ystävien, seurustelun ja sairauden maailmassa.
Normaali-sarja on kirjoitettu minä-muotoisesti yksikön ensimmäisessä persoonassa. Kolmanteen persoonaan (ja englanniksi lukemaan) tottuneena kirjan päiväkirjanomainen tuntu tuntui itselleni alkuun vieraalta. Kirjan päähenkilö Evien muistiinpanot ja päiväkirjamerkinnät vaativat myös alkuun totuttelua. Kirjoitustyyliin kuitenkin tottui nopeasti, sillä juuri minä-muotoisuuden ja erilaisten tekstilajien avulla Evien hahmon pään sisään oli helppo päästä ja tarina vei mennessään. Ensimmäisen kirjan jälkeen sarjan loppu tulikin ahmittua nopeasti läpi heti perään. Jokaisessa kirjassa kertojahahmona toimi joku Evien ystävistä; toisen kirjan ääni oli Amber, kolmannessa räväkkä Lottie. Aina uutta kirjaa aloittaessani päätä nosti vanha epäilys, voiko kyseisen hahmon näkökulma olla kiinnostava, mutta muutaman sivun jälkeen tarina vei mennessään eikä ajatuksesta ollut enää tietoakaan.
Seuraavaksi tartuin hieman vanhempaan sarjaan, tv-sarjanakin tutuksi tulleisiin Cecily von Ziegsarin kirjoittamiin Gossip Girl- kirjoihin. 2000-luvun alussa (2002– 2007) julkaistu kirjasarja seuraa New York Cityn rikkaaseen eliittiin kuuluvien nuorten elämää koulun, juhlien ja ihmissuhteiden sekamelskassa. Jokaisen luvun aloittaa Gossip Girl- blogipostaus, jossa nimeltä mainitsematon, eliittiin kuuluva kirjoittaja päivittää juoruja ja ikätoveriensa kuulumisia — sekä viimeisimpiä toilailuja. Päähenkilöinä kirjoissa toimivat lukiota käyvät Serena van der Woodsen ja Blair Waldorf ystävineen.
Kirjasarjaan kuuluu kolmetoista kirjaa, joista sain e-kirjoina käsiini seitsemän ensimmäistä. Tyyliltään Gossip Girl-kirjat erosivat paljonkin Normaali-sarjasta, sillä yksittäisen päähenkilön ja minä-kertojan sijaan von Ziegesar käyttää kaikkitietävää kertojaa, ja tottumiseen meni jälleen hetki aikaa. Kerronta hyppää sujuvasti hahmosta toiseen tapahtumien edetessä. Joidenkin hahmojen, kuten Serenan, Blairin, Jenny Humphreyn ja Nate Archibaldin elämää seurataan tiiviisti, joistakin lukija saa nähdä vain vilauksia. Kirjat olivat nopealukuisia, ja kaikkitietävä kertoja sopi hyvin yhteen kirjojen salaperäisen kirjoittajan ylläpitämän Gossip Girl- juorublogin kanssa.
Siinä missä Normaali-sarja valikoitui luettavakseni yksittäisiltä henkilöiltä kuulemieni kehujen perusteella, vaikutti Gossip Girl- sarjan valintaan vahvasti sen yleinen tunnettuus ja kirjojen pohjalta tehty ikonien tv-sarja – kukapa ei olisi koskaan kuullut siitä? Gossip Girl- sarjan jokainen osa jatkoi samaa tarinaa ja juonta kuin edellinen kirja, mikä sai jatkamaan aina vain seuraavaan osaan. Normaali-trilogian jokainen kirja puolestaan on oma kokonaisuutensa omalla kertojahahmollaan, jonka vuoksi uuden osan aloittaminen tuntui itselleni alkuun etenkin hieman vaikealta, kun juuri oli päässyt edellisen hahmon ajatuksenjuoksuun mukaan. On vaikea sanoa, kummasta sarjasta pidin enemmän, sillä ne olivat hyvin erilaisia. Gossip Girlin nopea, monta hahmoa kattava kerronta ja New Yorkin eliitin säihke tuntuivat hyvin erilaisilta verrattuna Normaali-kirjojen syvälliseen, päiväkirjamaiseen katsaukseen hahmojen elämän isoissa hetkissä tunteissa.
Vaikka myönnän rehellisesti olleeni kokeilun aloittaessani hieman skeptinen realististen nuortenkirjojen suhteen, on olo yhdentoista kirjan jälkeen positiivisesti yllättynyt — ja luettavien kirjojen lista samalla pidentynyt useamman kirjan verran. Kokeilu osoitti, että monenlaisten kirjojen lukeminen kannattaa; vaikkei niistä tule uutta suosikkia, on hyvä aina välillä avartaa lukumaailmaa. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle kannattaa rohkeasti kurkottaa, sillä lopputulos voi olla yllättävänkin hyvä. Seuraavaksi itseäni kiinnostaisikin pitkästä aikaa tarttua näin joulun alla johonkin romanttiseen komediaan tai syventyä nyt lukemieni kirjojen koulumaailman sijasta johonkin harrastukseen liittyvään tarinaan – ja jostain haluan kaivaa käsiini myös loput Gossip Girl-kirjat. Eihän hyvää sarjaa nyt voi keskenkään jättää
Onko fantasia uutta ja tuntematonta? Fantasiakirjallisuuteen tottumattomalle monisatasivuiset kirjat ja monimutkaiset fantasiamaailmat taikajärjestelmineen voivat huimata päätä — niin ne välillä tekevät fantasiaan tottuneillekin. Kannattaa siis aloittaa hieman kevyemmästä. Fantasia on monialainen kirjallisuuden laji, josta löytyy jokaiselle jotakin; kiinnostavat sinua sitten lohikäärmeet ja merirosvot, taikakoulut, haltijamaailmat tai New York Cityä uhkaavien hirviöiden vastainen taistelu. Tässä muutama suositus nopealukuisista, mukaansatempaavista fantasioista.
Rick Riordanin Salamavaras on suositun Percy Jackson-sarjan avausosa. Kirja vie lukijansa maailmaan, jossa Antiikin Kreikan mytologia on täyttä totta ja Olympoksen jumalat pitävät päämajaa New Yorkissa Empire State Buildigin huipulla. Percy Jackson on 12-vuotias koululainen, jonka ympärillä on aina tuntunut tapahtuvan kummia. Saatuaan opettajansa katoamaan savuna ilmaan Percy saa kummastuksekseen tietää olevansa puolijumala, Olympoksen jumalan poika. Percy päätyy Puoliveristen leiriin, nuorten puolijumalten kesänleirille, jossa hän oppii miekkailemaan, tapaa kentaureja ja satyyrejä sekä tutustuu kaltaisiinsa puolijumaliin. Sieltä hänet temmataan mukaan seikkailuun etsimään Zeuksen kadonnutta Mestarisalamaa — jonka katoamisesta häntä syytetään.
Minua sarjan kirjoissa viehättävät ehdottomasti eniten huumorisävytteinen kerronta, monipuoliset hahmot sekä kiehtovasti tarinaan sidottu antiikin Kreikan mytologiaan. Naurulta ei voi välttyä, kun lukee päähenkilö Percyn kommentointia tapahtumien kulkusta, ja kiinnostus kreikkalaista mytologiaa kohtaan kasvavat taatusti, kun Percy joutuu nokikkain milloin sodanjumala Areksen, milloin nymphien tai aina nälkäisten satyyrien kanssa. Vaikka olen itse lukenut kaikki sarjan kirjat useampaan kertaan, on niiden pariin aina mukava palata uudelleen.
Alkuhuimauksesta selvitty, seuraavia seikkailuita kohti
Nälkä kasvaa syödessä. Fantasian taikakoukeroihin ja salaperäisiin maailmoihin jo tutustuneena voi jo uskaltautua syvemmälle erilaisiin fantasiamaailmoihin, joissa kukistetaan hallitsijoita, opitaan taikavoimia, jahdataan lohikäärmeitä ja pelastetaan maailma.
Caraval on Stephanie Garberin hurmaavan maagisen nuortenfantasiatrilogian avausosa. ”Tervetuloa Caravaliin, peliin, jossa tarut ovat totta ja totuudet tarua”. Scarlett Dragna asuu pienellä saarella isänsä ja sisarensa Tellan kanssa, ja on lapsesta saakka haaveillut pääsevänsä osallistumaan Caravaliin, maagiseen peliin, joka vuosittain järjestetään heidän kotisaaristossaan. Scarlettia kuitenkin uhkaa julman isän järjestämä avioliitto. Yllättäen Scarlettille ja Tellalle tarjoutuu tilaisuus paeta, kun heidät kutsutaan osallistumaan Caravaliin. Pelisaarella Tella kuitenkin kaapataan, ja pian Scarlettille selviää, että pelin voittaa tänä vuonna se, joka ensimmäisenä löytää hänen siskonsa. Pelin edetessä Scarlettkin melkein unohtaa, että peli on vain näytelmää — eikä kaikki ole totta mikä totuudeksi puetaan.
Caravalin maaginen ja värikäs maailma tempaisee heti matkaansa. Tarina on juonenkäänteitä täynnä, ja välillä lukiessa on itselläkin pää yhtä pyörällä tapahtumista kuin päähenkilö Scarlettillakin. Siskosten Tellan ja Scarlettin suhde on sisaruksellisesta kinasta huolimatta lämmin, ja kirjan loputtua en melkein jaksanut odottaa saavani käsiini trilogian seuraavan osan. Kuka onkaan salaperäinen Caravalin mestari Legend, ja millaisiin seikkailuihin peli Tellan ja Scarlettin vielä viekään?
Muita kirjasuosituksia: Varjo ja Riipus (Leigh Bardugo), Punainen kuningatar (Victoria Aveyard), Kirjojen tytär (Margaret Rogerson), Hobitti (J.R.R. Tolkien).
Monimutkaisempien maailmojen salat
Fantasiaa enemmän lukenutta suuret sivumäärät eivät enää hetkauta. Nämä suositukset kattavat fantasiaa klassikoista uudempiin, mukaansatempaaviin maailmoihin. Sivumäärien kasvaessa kasvavat myös pelissä olevat panokset, ja juonet kiertyvät yhä tiukemmille kiemuroille eikä villejä käänteitä puutu.
Brandon Sandersonin Viimeinen valtakunta sijoittuu maailmaan, josta tuhat vuotta ankaran hyvän ja pahan välisen sodan jälkeen on jäljellä vain tuhkaa ja joutomaata, ja jota kuolematon hallitsija pitää tiukasti otteessaan. Kansan keskuudessa kuitenkin kipinöi toivo, kun usvasyntyisen, taikakykyisen Kelsierin johtama varasjoukko kehittelee huimapäistä suunnitelmaa itsevaltaisen diktaattorin kukistamiseksi. Juoneen tempautuu puolivahingossa mukaan myös katujen kasvattama teini-ikäinen Vin, jonka usvasyntyisen kyvyt tekevät Kelsieriin vaikutuksen. Onko joukkiolla sittenkin mahdollisuus kukistaa vuosien hirmuvalta?
Viimeinen valtakunta on toinen esimerkki kirjasta, jonka maailma vie hetkessä mennessään. Kirjan taikuuteen on kiehtova tutustua Vinin matkassa, ja Kelsierin mystiset ja kunnianhimoiset suunnitelmat jättävät lukijan jännitykseen viimeiseen hetkeen asti. Sandersonin kerronta on taitavaa, ja juonenkäänteistä huolimatta kirjan loppu jätti itseni samanaikaisestisekä tyytyväiseksi loppuratkaisuun että janoamaan seuraavaa osaa sarjassa.
Muita kirjasuosituksia: Taru sormusten herrasta (J.R.R. Tolkien), Eragon (Christopher Paolini), Magian syvempi sävy (V.E. Schwab), Akhilleen laulu (Madeline Miller).
Vieläkin lukemisen puutetta?
Oletko kerennyt kahlata läpi kaikki kirjaston suomenkieliset fantasiakirjat, lasten ja nuorten osastoista aikuisiin asti? Tai etkö jaksa odottaa kirjasarjan seuraavan osan suomentamista? Monissa kirjastoissa, ja pääkirjastoissa ainakin, on hyvä valikoima saatavilla myös englanninkielistä nuortenkirjallisuutta. Jos et ole tottunut lukemaan englanniksi, ei kannata säikähtää, vaikka etenkin alkuun sivut tuntuvat vilisevän vieraita sanoja. Jos sanan merkitys ei selviä lauseyhteydestä, pääsee online-kääntäjän tai sanakirjan avulla pitkälle. Jos kirjaston tavallinen valikoima alkaa uuvuttaa, ei englanninkielisten kirjojen yrittämistä kannata turhaan arastella.
Victoria Schwabin This Savage Song sijoittuu Verityyn, kaupunkiin, jossa viha ja väkivalta synnyttävät oikeita hirviöitä, jotka uhkaavat kaupungin asukkaita. Kate Harkerin ja August Flynnin perheet hallitsevat sotaisan ja hirviöiden täyttämän kaupungin eri puolia. Hauras aselepo ja rauha ovat murenemassa, ja August pääsee ensimmäistä kertaa oikeaan kouluun – tosin vakoilemaan Katea. Kun Kate joutuu salamurhayrityksen kohteeksi omien joukkojensa taholta, ja Augustin perhe mustamaalataan syyllisiksi, joutuvat Kate ja August vastahakoisesti liittoutumaan paetakseen molempia puolia hengenvaarallisen kaupungin ytimessä.
Nuortenkirjana kirjan englanti on suhteellisen helppoa seurata. Augustin ja Katen hahmot ovat moniulotteisia, ja heidän ystävyytensä vaikeuksien ja kivisen alun läpi on sydäntälämmittävä kirjan synkässä maailmassa. Se, miten musiikki on sidottu Augustin hahmoon, tarinan juoneen ja osaksi maailmaa on upea yksityiskohta.
Muita kirjasuosituksia: Six of Crows (Leigh Bardugo), Vicious (V.E. Schwab), The Cruel Prince (Holly Black), Serpent & Dove (Shelby Mahurin), Realm Breaker (Victoria Aveyard).
Laavulle hengaan on tamperelaisen nuoren Henrick Hiltusen kirjoittama ja tuottama biisi. Biisi syntyi Tampereella Rientolan Setlementin työpajassa osana Sanataideyhdistys Yöstäjäry:n, Lastenkirjainstituutin ja Tampereen kaupungin nuorisopalveluiden toteuttamaa Etsivää lukutaitotyötä nuorten parissa: sanataidekasvattajien residenssitoiminta nuorisokeskuksissa -hanketta. Lue lisää hankkeesta täältä.
Nuori lukija on Lukemon juttusarja, jossa haastatellaan nuoria kirjoihin, lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyen. Juttusarjassa Lukemo-tiimi haastattelee nuoria lukijoita, tai lukijat itse haastattelevat toisiaan valmiin kysymyspatteriston avulla.
