Koulun aloittaminen jännittää lastenkirjoissakin.
Koulumaailmassa
Nuortenkirjoja, joissa liikutaan koulumaailmassa ja käsitellään tärkeitä teemoja, kuten oman paikan löytämistä, yksinäisyyttä, kiusaamista ja ensirakkautta.
Kisahuumassa
Vinkkejä kirjoista, joiden mukana pääset virittäytymään jalkapallon EM-kisojen tunnelmaan
Katso video: Lukemo ja Oma ääni
Katso video ja tutustu Lukemoon sekä uusiin Oma ääni -sivuihin!
Äidin kanssa
Kuvakirjoja äidin ja lapsen yhteisistä hetkistä.
Perhe on pahin – vai onko?
Vinkkejä nuortenkirjoista, joissa pohditaan perhesuhteita monesta eri näkökulmasta.
Viisi kysymystä tekijöille: Jade Haapasalo ja Martin Bonke
”Kaikkia pelottaa joskus”
Valo on tavallinen lapsi, jolla on pieni, äidin ja Valon kokoinen, perhe. Valo on kiinnostunut dinosauruksista, avaruudesta ja meren asukkaista. Hän pitää hassuttelusta, mutta illat tuovat kuitenkin mukanaan huolen. Pimeässä tututkin asiat nimittäin saavat vieraan muodon. Valo on varma, että oman sängyn alla lymyilee öisin jotakin. Kun mielikuvitus ottaa vallan, Valolle turvaa tuo äiti. Jopa äiti on pelännyt lapsena monia asioita. Yhdessä äidin kanssa he miettivät keinoja pimeän pelon voittamiseksi.
Pirkkalalaisen kirjailijan Jade Haapasalon ja hollantilais-vantaalaisen kuvittajan Martin Bonken teos Valo ja yön pimeä (Kids.fi, 2021) rohkaisee lempeästi puhumaan omista peloista. Kun oman pelon sanoittaa tai kuvittaa, on sitä helpompi käsitellä. Kun pelosta tehdään arkista, se ei saa niin suuria mittasuhteita. Ketä tahansa voi pelottaa – Valoa, sinua, minua. Kun pelkoa oppii ymmärtämään, siitä voi nähdä uusia puolia. Valokin huomaa, että pimeydestä voi löytää myös kauniita asioita.
Pienenä pimeä ja kellariin livahtanut lukki pelottivat Jade Haapasaloa. Idean kirjaan hän sai syksyn pimeinä hetkinä, kun oma mielikin tuntui olevan maassa. Hän ryhtyi ratkomaan omaa tunnetilaansa kirjoittamalla omassa perheessään ajankohtaisesta aiheesta – pimeän pelosta. Yhteistyöhön hän pyysi Martin Bonkea, jolle aiheen käsittely tuntui tutulta ja hyödylliseltä. Martinkin oli pelännyt pimeitä paikkoja lapsena. Vaikka pimeän pelko on yleistä, voi lapsen pelkojen käsitteleminen joskus tuottaa aikuisellekin vaikeuksia. Martin toivoo, että kirjasta on apua siihen.
Teos aloittaa uuden Valo-kirjasarjan, jonka toinen osa Valo menee kouluun julkaistaan toukokuussa 2021.
Viisi kysymystä tekijöille
Onko teillä esikuvia?
Jade: Tove Janssonin Muumi-kirjat ja niiden suomennokset ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.
Martin: Yksi suurista idoleistani on Marco Bucci. Hän on kuvittaja ja taidemaalari, jolla on hyvin erityinen tyyli ‒ hieman epätarkka mutta silti maalauksellinen. Hän onnistuu muuntamaan uskomattomia väriyhdistelmiä lumoaviksi kuviksi, joiden hahmoista löytyy todentuntua ja herkkyyttä.
Mikä on parasta kirjoittamisessa tai kuvittamisessa?
Jade: Kirjoittamisessa parasta on se, kun hahmo alkaa elää omaa elämäänsä. Kun tuntuu, että pääsee hahmon sisälle ja teksti syntyy lähes itsestään.
Martin: Omin käsin tekemisessä on jotain äärimmäisen antoisaa ‒ olkoon se sitten vaikka vain pientä kotiremonttia, puisen työkalulaatikon nikkarointia, kaapin maalausta tai kuvan piirtämistä. Kirjan kuvittaminen nousee tästä seuraavalle tasolle, kun tietää, että monet muutkin pääsevät nauttimaan näistä samoista kuvista.
Mitkä ovat lapsuutenne parhaita lukumuistoja?
Jade: Luin todella paljon. Kävin isän kanssa Porvoon kirjastoissa ja muistan lainanneeni aina sylikaupalla opuksia. Se oli ihanaa. Tosin vanhempiani taisi vähän ärsyttääkin välillä, kun olin nenä kiinni kirjassa. Muistan, että äitini olisi halunnut minun ihailevan Norjan vuonoja tai jäätikköjä auton takapenkiltä, kun itse olin taas uppoutuneena johonkin kirjaan.
Martin: Olin lukutoukka. Opin lukemaan ja kirjoittamaan viisivuotiaana. Vuotta myöhemmin äitini vei minut paikalliseen kirjastoon, mistä sain sitten valita itselleni mieleistä luettavaa. Rakastin lukemista – ja rakastan sitä vieläkin. Yleensä eläydyn kirjaan kaikilla aisteillani ja kuvittelen olevani tapahtumapaikalla. Sanat muokkaantuvat itsestään maisemiksi ja ääniksi. Kirjat ovat minulle salaisia maailmoita, joiden tutkimista rakastan.
Mikä on lapsuutenne lempilastenkirjahahmo?
Jade: Ihan pienenä suosikkini oli Pörri-peikko, joka keräsi talven varalle marjoja ja muuta syötävää. Tuntui kutkuttavalta ajatella, että pieni sinitukkainen otus touhottaisi mättäillä ja veisi sitten ruokiaan onkalokotiinsa. Nuorena opiskelijana ihailin Vilijonkkaa, joka uskoi onnettomuuksiin. Kun myrsky lopulta saapui, se puhdisti koko kodin ja vapautti Vilijonkan kaavoihin kangistuneista rajoituksistaan. Kaipa toivoin itse samaa.
Martin: Kirjailija, jonka kirjoja innokkaasti kahlasin, oli Annie M. G. Schmidt. Hänen kirjoissaan seikkailivat pikkulapset, jotka ajautuivat mitä erikoisimpiin tilanteisiin. Etenkin Schmidtin Jip en Janneke -kirjat olivat kunnon lukukirjoja, joissa oli suhteellisen vähän yksinkertaista kuvitusta. Pidin myös kovasti Hotze de Roosin kahdesta friisiläispojasta (nimeltään Sietse ja Hielke) kertovista kirjoista, jotka rakensivat oman De Kameleon -nimisen (suom. kameleontti) veneensä vanhasta auton moottorista.
Mikä lasten- tai nuortenkirja kaikkien pitäisi teidän mielestänne lukea?
Jade: Toivon, että itse kukin löytää mahdollisimman paljon sellaisia kirjoja, joita ei voi laskea käsistään ja joita haluaa lukea vimmaisesti loppuun asti. Kannattaa ehdottomasti mennä kirjastoon ja tutkia hyllyjä ajan kanssa. Eikä kaikkia kirjoja tarvitse lukea loppuun, jos mielenkiinto lopahtaa. Muuten voi kadota lukemisen ilo.
En tiedä, onko tämä varsinaisesti nuortenkirja, mutta lukiossa sain ystävältäni syntymäpäivälahjaksi Anja Kaurasen (Nyk. Snellman) Syysprinssin. Se kolahti. Rustasin kirjaan muistiinpanoja ja tein alleviivauksia. Se taitaa olla ainut kirja, jonka olen säilyttänyt nuoruudesta.
Martin: Marco Campanellan Hermanni Hiiri -kirjat ovat mielestäni mahtavia, sillä ne opettavat lapsille paljon käytännöllisiä asioita elämästä sekä tärkeitä tunnetaitoja. Lisäksi niiden kuvitus on lämminhenkistä ja mukavaa katseltavaa.
Lukemon Viisi kysymystä tekijöille -juttusarjassa haastatellaan ajankohtaisia lasten- ja nuortenkirjojen tekijöitä.
Kirja: Jade Haapasalo ja Martin Bonke: Valo ja yön pimeä. Kids.fi.
Teksti: Lotta Luukila. Tekstiä varten on haastateltu Jade Haapasaloa ja Martin Bonkea.
Kuvat: Jade Haapasalo ja Martin Bonke.
Kuvakirjojen kanssa ympäri maailmaa
Kuvakirjoja, joiden mukana matkataan eri maihin ja tutustutaan kulttuureihin sekä lapsiin ympäri maailmaa.
Luetaan yhdessä ääneen
Klassikkoja ja uusia suosikkeja yhdessä ääneen luettavaksi pienille ja isommillekin kuulijoille
Jännät paikat
Näiden kirjojen mukana pääset matkustamaan mitä jännittävimpiin paikkoihin. Lähdetkö tutkimaan Hämäränhyssyn kylässä sijaitsevaa mystistä kartanoa ja karkkitehdasta, astutko sisälle taikuuden taloon vai valitsetko kenties mystisen merenrantakaupungin hotelleineen?
Sanoissa on voimaa!
Kirjavinkkilista kirjoittamiseen, luovuuteen ja sanojen voimaan liittyvistä kirjoista.
Ääniä marginaalista
Ajankohtaisia vinkkejä nuortenkirjoista, joissa kuuluu esimerkiksi etnisyyden, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi marginaalissa olevien henkilöiden tai henkilöhahmojen ääni.
Maailma, ilmasto ja luonto puhuttavat
Maailma, ilmasto ja luonto puhuttavat lastenkirjallisuudessa monin eri tavoin.
Vaikuta nyt – Nuortenkirjoja vaikuttamisesta
Nuorten tietokirjoja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Vaikuta sinäkin!
Kaikkien aikojen suosikkiystävykset
Hyvää ystävänpäivää!
Ystävänpäivää vietetään monissa maissa 14. helmikuuta. Kansainvälisestä tavasta poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien, ei vain rakastavaisten, juhlapäivä. Juhlan kunniaksi Lastenkirjainstituutin henkilökunta muisteli kaikkien aikojen suosikkiystävyksiään lasten- ja nuortenkirjoissa. Ketkä ovat sinun suosikkisi?
Anna: Lassi ja Leevi
Parhaista ystävistä puhuttaessa ajattelen usein Lassia ja Leeviä, Bill Wattersonin luomaa parivaljakkoa. Lassi on kuusivuotias koululainen, jolla on mahtava mielikuvitus ja suuri tiedonjano. Leevi puolestaan on arvokas ja rauhallinen tiikeri, jonka muut näkevät pehmoleluna, mutta joka on ihan selvästi elävä olento. Yhdessä ystävykset elävät jokapäiväistä arkea, pohtivat pieniä ja suuria kysymyksiä ja päätyvät hurjiin seikkailuihin. Toisen tukeen ja rakkauteen voi luottaa, vaikka erimielisyyksiä välillä esiintyisikin.
Lassin ja Leevin ystävyyttä ylistävään maailmaan on aina yhtä hurmaava sukeltaa. Yliaktiivisen kuusivuotiaan ja sulavasti liikehtivän tiikerin mietteet ja muodonmuutokset sekä Lassipallot ja läksyhetket herättävät minussa naurua, kaihoa ja oivalluksia. Samalla saan muistutuksen siitä, että päättymätöntä uteliaisuutta ja vanhempien auktoriteettiaseman kyseenalaistamista kannattaa harrastaa edelleen – kuten myös lätäköissä pomppimista ja kelkkailua jyrkissä mäissä. Parhaan ystävän kanssa tietenkin.
Kuva sarjakuvasta: Bill Watterson: Lassi ja Leevi: Tykkään sinusta! Semic, 1991.
Heidi: Ronja ja Birk
Astrid Lindgrenin Ronja ryövärintytär oli lapsuuteni Se Kirja. Pelottava ryövärimetsä ja Ronjan seikkailut jaksoivat kiehtoa mielikuvitusta, mutta ilman Birkiä tarinassa ei olisi ollut samaa viehätystä. Ronja ja Birk tutustuvat Matiaksenlinnan katolla, jossa Ronjan tuntema ensikohtaamisen ilo muuttuu nopeasti raivoksi. Miten Birk uskaltaakin olla inhottava Borkaryöväri?
Lapset tapaavat sattumalta kerta toisensa jälkeen ja lopulta Ronjan on myönnettävä, että Birkissä on hyvätkin puolensa. Kahden kilpailevan ryövärisuvun vesat huomaavat ennen pitkää, ettei sukupolvia kestäneessä vihanpidossa ole mitään järkeä.
Pidin aina siitä, miten erilaisia Ronja ja Birk ovat ja miten he täydentävät toisiaan. Ronja on rämäpäinen ja näyttää avoimesti tunteensa, Birk on harkitsevaisempi. Mieleeni on jäänyt erityisesti kohtaus, jossa lapset ovat joella uimassa ja joutuvat ajattarien jahtaamiksi. Kuolema on lähellä, mutta pelko hellittää, kun toinen on vierellä. Ronja ja Birk ovat vahvempia yhdessä kuin yksin eivätkä he tarvitse aina sanoja kertomaan, miten rakas ystävä on.
Kuva teoksesta: Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär. WSOY, 2015 (1981).
Kaisa: Onneli ja Anneli
Ensimmäisellä luokalla minulla oli kaksi parasta ystävää. Kolmen tytön leikit eivät aina sujuneet sopuisasti, vaan usein pohdittiin eroja. Minulla on tummat hiukset, ystäväni ovat vaaleita. Minulla on isoveli, ystävilläni pikkuveli ja pikkusisko. Yksi asui saman mutkan tekevän tien ”sisäkurvissa”, kaksi ”ulkokurvissa”. Erot ovat jääneet mieleeni paremmin kuin asiat, joissa olimme samanlaisia.
Marjatta Kurenniemen kirjoissa Onnelin ja Annelin ystävyys oli minusta lumoava. Toinen tytöistä on tumma, toinen vaalea. Toinen on perheensä ainoa lapsi, toisella on iso perhe. Eroista huolimatta tytöt ovat enimmäkseen yksimielisiä ja sopuisia. Kukapa ei olisi, jos saisi viettää koko kesän omassa talossa parhaan ystävän kanssa?
Kuva teoksesta: Marjatta Kurenniemi: Onneli ja Anneli 1,2 ja 3. WSOY, 1983.
Lotta: Viiru ja Pesonen
Totta vieköön, minulle kaikkien aikojen ystävykset ovat Viiru ja Pesonen. Sven Nordqvistin luoman omalaatuisen parivaljakon ystävyys lumoaa minut yhä edelleen. Viiru on nokkela ja erittäin vilkas kissa. Pesonen taas ajoittaiseen synkkyyteen taipuvainen ukko, jota naapurit pitävät hieman höpsähtäneenä.
Pieni Viiru-kissa päätyy laatikossa Pesosen luo naapurin rouvan huomattua Pesosen olevan yksinäinen. Viiru tuokin Pesosen elämään uudenlaista keveyttä. Pesosesta on mukava puhua jollekin, vaikka tämä osaakin vain naukua takaisin. Pesonen kuitenkin arvelee, että jos hän vain puhuu riittävästi niin ehkä kissakin oppii. Eräänä päivänä Viiru sitten puhkeaa puhumaan ja ilmaisee toiveensa raitahousuista, joista tuleekin sen tavaramerkki.
Viiru ja Pesonen elävät maalla oman näköistään elämää välittämättä liikaa muiden mutinoista. Lapsena minusta oli upeaa, että Viirun syntymäpäiviä vietettiin kolmesti vuodessa vain koska se on hauskaa. Syntymäpäivänä paistettava kerrospannukakku on jäänyt erityisesti mieleeni. Viirun ja Pesosen nokkela sanailu saa minut hymyilemään. Vaikka Viirun tempaukset välillä kiristävät Pesosen hermoja, heidän välinen luottamuksensa pysyy. Se saa aina oloni turvalliseksi ja toiveikkaaksi. Välillä voi vähän toilaillakin, tosiystävä jää silti rinnalle. Suuri Ystävyys antaa tilaa olla oma kokonainen itsensä.
Kuva teoksesta: Sven Nordqvist: Viiru puijaa Pesosta. Weilin + Göös, 1987.
Mira: Herra Huu ja Rimma
Aito ystävä ei mielestäni pyri vain korostamaan parhaita puoliasi, vaan suo kaikille piirteillesi niiden tarvitseman tilan. Tämän saa todeta Hannu Mäkelän kirjoissa myös Herra Huu, jonka pitkälle hiottu työura pelottelun ammattilaisena kokee kolauksen, kun hän ilmestyy säikyttelemään Rimma-nimistä lasta. Kummituskirjaan syventynyt Rimma on otettu, että juuri häntä näin pelotellaan, muttei itse onnistu kuitenkaan kavahtamaan Herra Huuta. Rimman aseistariisuva asenne paljastaakin pian, ettei pelottelu Huulle tarkemmin ajateltuna kovin mielekästä olekaan. On ollut tärkeää pitää isoisän vanhoja perinteitä ja ammattiylpeyttä yllä. Toisaalta pelottelutaipaleesta on muodostunut myös keino, jolla eksentrinen ja herkkä erakko ympäröivän maailman on pyrkinyt aikaisemmin kohtaamaan.
Liittolaisuus tarkoittaa myös taitoa tarjota ymmärrystä ja tukea. Rimmalla onkin kyky kohdata ainutlaatuinen ystävänsä varsin tunneälykkäästi. Tekemättä Herra Huun erityisyydestä sen suurempaa numeroa, hän kannustaa Herra Huuta riuskasti ottamaan haltuun monia oleellisia käytännöntaitoja. Eräänlaisena vastalahjana ja luottamuksenosoituksena Herra Huu kutsuu Rimman mukaan seikkailuihinsa, jotka ovat arjesta kaukana. Kun tosiystävyys sisältää lupauksen luottamuksesta, sitä vasten on myös turvallista todeta, ettei enää huvita yhtään tämä seikkailu, eikä jaksa enää myöskään kävellä, kuten Rimma rehellisesti ilmaisee.
Kun Herra Huu muuttaa ja tapaa ystävänsä Rimman pitkän erossaolon jälkeen, on jälleennäkeminen vähäeleinen, mutta tunteilla ladattu. Jos yksikään barometri tai seismografi voisi mitata ystävyyden voimakuutta, olisi Herra Huun ilmeettömille kasvoille nouseva vilpitön hymy omiaan elävöittämään näitä herkkiä asteikkoja ja paljastamaan jotain oleellista tosiystävyydestä.
Kuva teoksesta: Hannu Mäkelä: Herra Huu. Otava, 1973.
Päivi: Kurnu ja Loikka
Arnold Lobelin Kurnusta ja Loikasta kertovat kirjat ovat minulle ystäväkirjallisuutta sydämellisimmillään. Jokainen teos sisältää viisi lyhyttä kertomusta, jotka kertovat varsin inhimillisten sammakkokaverusten edesottamuksista. Ystävän kanssa hullutellaan ja iloitaan. Rohkaistaan kun on heikko hetki. Nauretaan yhdessä noloillekin sattumuksille, joita elämässä tulee eteen tuon tuosta.
Kurnu ja Loikka -kirjat samoin kuin muutkin Lobelin lastenkirjat ovat rakkaita niin minulle kuin omille jo aikuisille lapsilleni. Ellen olisi luovuttanut kirjoja esikoiselleni, kaivaisin ne esiin aina kun arki puristaa: kun to do -listat uuvuttavat, kun mikään vaate ei näytä päällä hyvältä tai kun hyvää tarkoittava teko johtaa vaan noloon tilanteeseen ja häpeään…
Kuva teoksesta: Arnold Lobel: Kurnu ja Loikka: Parhaat kaverit. WSOY, 1984.
Reetta: Bob, Pete ja Jupiter
3 etsivää -sarjan ystävykset Bob, Pete ja Jupiter herättivät aikoinaan mielenkiintoni, sillä heidän kaikkien toisistaan poikkeavia ominaisuuksia tarvittiin rikosten ja arvoitusten ratkaisemiseen. Useiden kirjoittajien ja Alfred Hichcockin nimellä julkaistujen nuortendekkarien vauhti ja viihdyttävyys vetosivat myös esiteiniin tyttöön.
Kaavamaisessa kirjallisuudessa harvemmin syvennytään hahmoihin syvälle, mutta Kolmen etsivän poikien erilaiset tavat toimia olivat joka kirjassa läsnä. Bob työskentelee kirjastossa ja kuvataan lukutoukkana, mutta hän on usein kolmikon rohkein. Lapsinäyttelijänä toiminut Jupiter on puolestaan päättelevän dekkarin perikuva ja ”toimiston aivot”. Pete on fyysisesti vahvin joukosta, mutta hänellä on herkkä puoli ja hän saattaa hermoilla uuden tilanteen edessä. Erilaisuudestaan huolimatta pojilla on kirjoissa hyvä yhteishenki.
Kuva teoksesta: Alfred Hitchcock: 3 etsivää ja Tulinen silmä. Gummerus, 1975 (1967).
Venla: Anna ja Diana
Annan ja Dianan läpi elämän kestävä ystävyys on antanut minulle lohtua, silloin kun kaikki ystävyyssuhteet eivät ole kestäneet. L.M. Montgomeryn luomasta tarinasta on saanut uskoa siihen, että ystävyys voi kestää ja muuttua ihmisen kasvun mukana.
Lapsena ystävyys voi perustua siihen, kuka siinä naapurissa asuu tai kenen kanssa päädyt samalle luokalle. Miten opettavaista voi olla molemmille osapuolille, kun ystävä ei ole oma peilikuva. Omissa pilvilinnoissaan elelevän Annan ja maanläheisen Dianan ystävyydessä tärkeintä ei ole samanlaisuus vaan yhdessä tekeminen. Kaikki kommellukset ja niiden selvittely. Erityisesti mieleen on jäänyt kohta, jossa Anna juottaa Dianan humalaan kotiviinillä, jota tytöt luulevat vadelmamehuksi.
Kuva teoksesta: L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet. WSOY, 1991 (1920).
Artikkelin kokosi ja kirjoitti Lukemo-tiimin Lotta. Kirjamuistot ovat jokaisen itse kirjoittamia.
Ole oma itsesi!
Kuvakirjoja siitä, kuinka tärkeää on saada olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
Eläinhahmot seikkailevat
Lähdetkö Lontooseen tapaamaan kuninkaallisia kaneja, yksisarviskouluun yrmeän yksisarvisen seuraan vai kenties hotelliin ystävällisen eläinhenkilökunnan huomaan?
Alakoululaisille vinkkejä kirjoista, joissa seikkailee erilaisia eläinhahmoja.
Seikkaile ajassa ja avaruudessa!
Entä jos pääsisit raketilla Kuuhun asti? Näissä lastenkirjoissa seikkaillaan ajassa, avaruudessa ja tulevaisuudessa.
Dystopiaa!
Mitä tulevaisuus on tuonut tullessaan? Vinkkejä nuortenkirjoista, joissa eletään dystopiamaailmassa.
Syysloma on lukuloma 2020
Matkusta syyslomalla maailman ääriin ja tutustu uusiin maailmoihin! Syysloma on lukuloma, jonka voi viettää hyvillä mielin hyvään kirjaan uppoutumalla. Tästä löydät muutaman alakoululaiselle sopivan lukuvinkin. Muista myös Lukemon muut kirjavinkit eri ikäisille!
Yhdessä luettavaksi
Johanna Lumme: Viidakon väki ja suuri muutto. Otava.
Kun tulipalo tuhoaa viidakon, Kanaemo, Kornelius-kirahvi ja Raita-seepra pakenevat lautalla meren yli. Toiselta rannalta löytyy kummallinen kaupungiksi kutsuttu paikka, jossa ystävykset ovat aivan hukassa. Onneksi ystävällinen kissa kuitenkin auttaa heitä. Pian ystävykset saavat aivan uudenlaisen tehtävän, jossa he pääsevät näyttämään millainen mukava koti voi olla.
Marjo Nygård: Lumi ja Lunni: pieni kirja ystävyydestä. Lasten Keskus.
Lumi asuu isoäidin kanssa pienellä saarella. Kun Lumi alkaa rakentaa majakkaa tyhjistä puulaatikoista, hän saa yllättäen seurakseen pienen pullean linnun. Lunnin kanssa on mukava leikkiä ja katsella tähtiä. Eräänä syksyisenä päivänä Lunni kuitenkin katoaa ja Lumi miettii, tuleeko se koskaan takaisin.
Rohkeiden tyttöjen satukirja: unohdetut tarinat. Kids.fi.
Värikkäässä satukirjassa on kahdeksan tarinaa, jotka kertovat rohkeista tytöistä ja prinsessoista, jotka eivät jääneet odottamaan pelastavaa prinssiä. Pelottomat tytöt rikkovat lumoukset itse ja pelastavat niin prinssit kuin valtakunnatkin.
Kristin Roskifte: Kaikki lasketaan. S&S.
Palkitussa kuvakirjassa opetellaan laskemaan ja pohditaan ihmisten erilaisuutta. Miten kuvissa näkyvien ihmisten elämät kietoutuvat toisiinsa? Kirjassa riittää tutkimista ja pohtimista monelle lukukerralle.
Helppolukuisia kirjoja
Tapani Bagge ja Hannamari Ruohonen: Jenni ja punainen poni. Karisto.
Ekaluokalta päässyt Jenni on muuttanut vanhempineen uuteen kotiin. Äiti kiertää maailmaa ukuleleorkesterissa ja isällä on niin kiire tilitoimistonsa kanssa, että hän ei edes huomaa pihan rikkinäistä keinua. Jennillä on tylsää ja yksinäistä kunnes pihaan ilmestyy yllättäen punainen poni. Etsiessään sen omistajaa Jenni tutustuu naapureihinsa ja saa monta uutta ystävää.
Barbara Cantini: Mortina. Tammi.
Zombityttö Mortina asuu vanhassa Villa Tuonelan kartanossa yhdessä tätinsä ja albiinovinttikoiransa Kaihon kanssa. Mortina on yksinäinen ja haluaisi leikkiä kylän lasten kanssa. Täti ei kuitenkaan halua kyläläisten tietävän, että kartanossa asutaan. Ihmisethän haluaisivat vain ajaa heidät pois. Halloweenin lähestyessä Mortina saa idean, jonka hän myös päättää toteuttaa. Kyllähän vampyyreiksi ja kummituksiksi pukeutuneiden lasten joukkoon yksi zombikin mahtuu… – Kirja aloittaa Mortinasta kertovan sarjan.
Magdalena Hai ja Teemu Juhani: Painajaispuoti: hampaat hukassa. WSOY.
9-vuotias Ninni työskentelee Painajaispuodissa. Poiketessaan jäätelökaupassa pitkän työpäivän jälkeen Ninnin tapaa Luukaksen, vampyyrin, joka on kadottanut hampaansa. Ninni päättää auttaa Luukasta etsimään sopivat tekohampaat, mutta pian he huomaavat, että varas on iskenyt myös Painajaispuotiin. Kuka tarvitsee vampyyrin hampaat, viitan ja valkosipulia? – Ninni seikkailee muissakin Painajaispuoti-kirjoissa.
Jørn Lier Horst ja Hans Jørgen Sandnes: Operaatio Auringonlasku. Otava.
Kun ylinopeutta kaahaava auto ajaa melkein vanhan rouva Mäkisen päälle, Tildalla ja Oliverilla on uusi tapaus käsissään. Etsiväkaksikko huomaa pian, että kaaharit olivat pankkirosvoja, joista molemmat näyttivät jostain kumman syystä Elvis Presleyltä. Jutun selvittämiseen tarvitaan etsiväkaksosia ja uskollista Otto-koiraa! – Lisää etsiväkaksikon ja Oton seikkailuja löytyy sarjan muista kirjoista.
Vuokko Hurme ja Tiina Konttila: Eläinhoitola Pehmo ja kiero Rakki. WSOY.
Sisarukset Helmi, Lilja ja Sisu ovat perustaneet pehmoeläinten eläinhoitolan. Kolmikko korjaa ja hoitaa rikkinäisiä leluja, ja mielikuvituksen voima saa ne jopa puhumaan. Kun Sisu löytää roskalaatikosta rähjääntyneen koiralelun, sen kiukkuinen luonne saa kaikki ärtymään. Kesyyntyykö se koskaan? – Kirja aloittaa Eläinhoitola Pehmo -sarjan.
Philip Reeve ja Sarah Mcintyre: Astra ja avaruuskakut. Aurinko Kustannus.
Nälkä voi johtaa vaarallisiin tilanteisiin! Astran perhe päättää muuttaa avaruusaluksella Nova Mundi -planeetalle. Matkustajat vaivutetaan uneen pitkän matkan ajaksi, mutta ennen sitä Astra pyytää aluksen Nom-O-Tronia valmistamaan jotain herkullista, oikean herkkujen huipentuman. Kun Astra vaipuu uneen, Kone jää miettimään vaikeaa pyyntöä. Astran uni katkeaa yllättäen kesken matkan ja herättyään hän joutuu pelastamaan aluksen kammottavilta kuppikakuilta, murhaavilta muffinsseilta ja tappavilta täytekakuilta.
Mika Wickström ja Mari Ahokoivu: Totti ja saksipotku. WSOY.
Totin jalkapallojoukkueen valmentaja lupaa jäätelön palkinnoksi sille, joka tekee hienoimman maalin seuraavassa pelissä. Totti tietää, että päihittääkseen maalitykki Saran, hänen täytyy keksiä jotain uutta. Niinpä hän alkaa harjoitella uutta huimaa temppua. Auttaako saksipotku Totin voittoon? – Kirja aloittaa Totista kertovan sarjan.
Vähän pitempiä kirjoja
Aaron Blabey: Hurja jengi. Into.
Herra Suden maine on vähintäänkin kyseenalainen, onhan se tunnettu isoäidin syöjä ja porsaiden kiusaaja, mutta se haluaa silti sankariksi. Se kutsuu paikalle pelottavia petoystäviään ja suostuttelee ne kokeilemaan hyvien töiden tekemistä. Kissan pelastaminen puusta ja koirien vapauttaminen rankkurilta ei kuitenkaan onnistu sudelta, hailta, käärmeeltä ja piraijalta kovin luontevasti… – Kirja aloittaa Hurjasta jengistä kertovan sarjan.
Riina ja Sami Kaarla: Täältä tullaan, lemmikit! Tammi.
Kati-e rakastaa eläimiä yhtä paljon kuin koodausta. Hän asuu kerrostalon katolla olevassa vanhassa vesisäiliössä rakentamansa Ti-bot-lentorobotin kanssa. Pets Agents -lemmikkiagentit ratkovat lemmikkeihin ja vähän ihmisiinkin liittyviä pulmia ja tutustuvat samaan rappuun muuttaneeseen Timiin, joka on perustamassa akvaariota. – Kati-e seikkailee muissakin Pet agents -sarjan osissa.
Torben Kuhlmann: Edison: kadonneen hiiriaarteen arvoitus. Nemo.
Ihmisten kirjakaupan uumenissa on salainen hiirien yliopisto, jonka kunnioitettu professori on tehnyt ihmeellisiä matkoja. Eräänä päivänä professorin puheille tulee pieni Pete-hiiri, jolla on mukanaan aarrekartta. Pete haluaa selvittää, millaista aarretta sen esi-isä vei mukanaan Amerikkaan. Vaikka professori onkin ensin vastahakoinen, Pete saa puhuttua sen viimein ympäri ja kaksikko lähtee aarrejahtiin. Atlantin valtameren pohjassa lepää hylky, jonne hiirten on päästävä. Onneksi pienistä hiiristä löytyy paljon kekseliäisyyttä ja rohkeutta!
Pip Bird ja David O’Connell: Yrmeä yksisarvinen: yksisarviskoulu alkaa! Otava.
Mira on innoissaan aloittaessaan viimein yksisarviskoulun, jossa jokainen oppilas saa yksisarvisen parhaaksi ystäväkseen. Mira haaveilee säihkyvän uljaasta yksisarvisesta, mutta saakin parikseen pienen ja pullean Tepon. Teppo rakastaa donitseja ja kakkaamista, ja Miran on vaikea kätkeä pettymystään. Jäävätkö koulun laukkakisat vain haaveeksi, vai onnistuuko Mira ystävystymään yrmeän Tepon kanssa? – Kirja aloittaa Mirasta ja Teposta kertovan sarjan.
Yoko Tanaka ja Masahide Fukusawa: Mestarietsivä Peppunen: Kuuttoman yön jättiläinen. Nemo.
Nauttiessaan herkullista bataattileivoksesta kahvila Onnenkissassa mestarietsivä Peppunen kuulee kummallisen huhun. Kaupungissa hiippailee pelottava jättiläinen, joka varastelee arvoesineitä! Poliisit eivät ole saaneet jättiläistä kiinni, joten nyt tarvitaan Peppusen apua. Nokkela etsivä ratkaisee kummallisen tapauksen päättelykyvyllään ja haisevalla pierulla. – Mestarietsivä Peppunen ratkaisee muitakin juttuja sarjan eri kirjoissa.
Helena Waris ja Mirjami Manninen: Pässit pullakahveilla. Otava.
Olaf on vasta pentukoira, mutta se tietää jo olevansa maatilan tärkeä laumanvartija. Tai mahdollisesti jopa laamanvartija, koska sellaisella nimellä naapurin savolainen Vaari sitä kutsui. Mikä laama edes on? Kissa Aragorn selvittää asian internetistä ja pian Olafilla on muutakin ajateltavaa. Pässit Rambo ja Himpula ovat karanneet mellastamaan naapurien pihoilla. Emäntä tarvitsee ehdottomasti Olafin apua saadakseen karkulaiset kiinni! – Kirja aloittaa Olafin pentupäiväkirjat -sarjan.
….Ja vielä pitempiä kirjoja!
Elise Gravel: Olga ja haiseva olio ulkoavaruudesta. WSOY.
Toisin kuin muodista ja trendeistä kiinnostuneet naapurin tytöt, Olga on kiinnostunut eläimistä. Eräänä päivänä hän löytää kummallisen olion, jonka lajista ei löydy tietoa niin kirjastosta kuin koirapuistostakaan. Mikä Njääh on? Entä mitä tapahtuu, kun Njääh yllättäen katoaa? – Olagasta ja Njäähistä kertovan sarjan ensimmäinen osa.
Mervi Heikkilä: Jaan ja Jäähammas. Karisto.
Kun Puhurin pikkukaupunkiin saapuu pilaantuneen jokiveden vuoksi muuttavia maanviljelijöitä, nuori Jaan lupaa majoittaa yhden perheen pihapiiriinsä. Samaan aikaan kaupungin ympärille ilmestyy sankka sumu, jonka sisällä liikkuu outoja eläimiä. Jaan ja hänen uusi ystävänsä Tit kysyvät neuvoa kylänoidalta. Noidan mukaan sumu on syntynyt pahamaineisen Jäähammas-tietäjän unista. Jaan ja Tit päättävät löytää Jäähampaan ja pelastaa kaupungin. – Kirja aloittaa Jaanin ja Titin seikkailuista kertovan sarjan.
Siri Kolu: Villitalo. Otava.
Kun isä saa Rapinalinnasta töitä talonmiehenä, koko Tomtomin perhe muuttaa upeaan huvilaan. Pian Tomtom huomaa, että Rapinalinna ei olekaan mikään tavallinen talo. Tapetit vaihtuvat itsestään, talon ääni tuntuu tulevan Tomtomin uniinkin ja eräänä yönä talo ottaa jalat alleen. Tomtom ystävineen päättää selvittää mistä tässä kaikessa on kysymys. Miksi talo juoksentelee paikasta toiseen ja keitä ovat sitä uhkaavat takaa-ajajat? – Kirja aloittaa vauhdikkaan Villitalo-sarjan.
Kristina Ohlsson: Zombikuume. WSOY.
Eldsalan kuumaa kesää vaivaavat vihaiset ampiaiset ja kummallinen kuumetauti. 12-vuotias Herbert asuu kahdestaan ukkinsa kanssa ja eräänä yönä kaksikon unta häiritsee muukalainen, joka haluaa yösijan ukin majatalosta. Herbert ja hänen paras ystävänsä Sally seuraavat oudon miehen kummaa käytöstä. Miksi hän pyydystää ampiaisia? Ja miksi Eldsalan sairastuneet asukkaat vaeltavat öisin pitkin lähiseutua saalista etsimässä..? – Kirja aloittaa uuden sarjan.
Thomas Taylor: Malamanteri. WSOY.
12-vuotias orpopoika Herbert Sitrus on Hotelli Nautiluksen löytötavatoimiston hoitaja. Kadonneiden esineiden oikeiden omistajien löytäminen on usein haastavaa työtä. Vielä vaikeampaa on löytää kadonneita vanhempia ja sellaisen pyynnön esittää Herbertin huoneeseen ilmaantunut Orvokki Parma. Orvokin vanhemmat ovat kadonneet Aaverannalta vuosia sitten. Herbert ja Orvokki seuraavat heidän jalanjälkiään, jotka johtavat heidät yllättäen myös legendaarisen merihirviön malamanterin jäljille. – Kirja aloittaa uuden sarjan.