TET-harjoittelija vinkkaa #3

Runoilija X

Elizabeth Acevedo
Karisto

Xiomara Batista on elänyt elämänsä tukahdutettuna perheessä, jossa hänen tahdotaan olevan kiltti ja mahdollisimman huomaamaton. Hän ei kuitenkaan tahdo alistua äitinsä ja isänsä maailmankuvaan, vaan haluaa vihdoinkin saada äänensä kuuluviin. Kuten voi ajatella, tekisi Xiomaran kovasti mieli mennä, kun hänet kutsutaan koulun lavarunouskerhoon. Ongelmana on kuitenkin se, että hänen täytyisi samaan aikaan olla kirkossa hankkimassa vahvistusta sakramenttiaan varten, eikä hän saisi missään nimessä jäädä sieltä pois.

Kirja on kirjoitettu runomuodossa: lyhyillä, suorilla säkeillä, jotka tekevät siitä nopealukuisen ja voimakkaan. Tunteet välittyvät vahvoina. Xiomaran ajatuksia ja epävarmuuksia on kuvattu rehellisen uskaliaasti – hänen vaikeaa suhdetta äitiinsä, ajatuksia pojista ja ystävistään sekä käsitystä Jumalasta ja siitä uskonnosta, johon hänen niin tahdotaan kuuluvan. Afrolatinalainen näkökulma tuo myös uutta raikkautta henkilöhahmoihin ja tarinaan. Runoilija X ei pelkää puhua suoraan ja siksi se koskettaa aivan uudella tavalla.

Lisää kirjoja, jotka ovat jääneet mieleen virkistävän näkökulman vuoksi:

Cara Delevingne ja Rowan Coleman: Mirror, mirror. WSOY.
John Green: Kilpikonnan kuorella. WSOY.
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt. WSOY.
Kirsti Kuronen: Pönttö. Karisto.
Astrid Scholte: Four Dead Queens. G. P. Putnam’s Sons.
Seita Vuorela: Lumi. WSOY.