Kohtaaminen

Kirjoittanut: Emma, 8.-luokka, Munkkiniemen yhteiskoulu, Helsinki

Kävelen pitkin Helsingin keskustan katuja. Ilma on lämmin ja aurinko paistaa, vaikka onkin ilta. Olin laittanut päälleni lempi farkkuni ja pikkuveljeni t-paidan. Hiuksissani on pieniä lettejä pitkien, likaisenvaaleiden hiuksien seassa. Musiikki pauhaa korvissani, enkä huomaa edessä kävelevää poikaa eikä hän minua, ja törmäämme.

– Anteeks, voisit kyl kattoo etees, sanon ehkä vähän liian tylysti.

– Samat sulle Eedit.

Hämmästyn, kun poika tiesi nimeni ja käännän katseeni hänen kasvoihinsa. Et voi olla tosissasi. Kaikista maailman ihmisistä minun oli pakko törmätä Marcukseen. Hän on minua vuoden vanhempi ja todella komea. Sotkuiset, maantien ruskeat hiukset leijuvat tuulessa ja hän on kuin kirahvi vierelläni.

– Aa, sehän oot sä, sanon tarkasteluni jälkeen.

– Petyitkö? Marcus vastasi kiusoitellen.

– Ehkä vähän, pistin takaisin.

– Tosi hauskaa Eedit, mut mun pitää mennä. Oon tapaamas muit jätkii ja oon jo myöhäs.

– Okei no nähää huomen koulus.

– Nähää Eedit.

Jostain syystä vatsaani tulee perhosia, kun hän sanoo nimeni. Enkä puhu napakorustani, josta roikkuu pieni perhonen. En ole ennen puhunut hänelle paljoakaan. Pari kertaa olemme henganneet samassa kaveriporukassa, mutta silloinkaan en ole uskaltanut puhua hänelle.

Yhtäkkiä tunnen tärinän takataskussani ja huomaan ilmoituksen snapchatistä. “Marcus wants to be your friend”. Alan hymyillä ja tunnen itseni innostuvan. En voi hyväksyä häntä heti, koska se varmaa vaikuttaisi siltä, että innostuin ihan liikaa, vaikka se olikin totta.

Olen juuri päässyt tyhjään kotiini. En ole vieläkään saanut Marcusta mielestäni. En minä ennen näin ole hänestä ajatellut, mikä muka oli erilaista kohtaamisessa. Mieleeni jäi hänen löysät farkkunsa ja suuri, ohut pitkähihainen, jossa oli hieno printti selässä. Huomasin myös pisamia hänen kasvoillaan, joita en ole ennen huomannut. Myös kalliin hajuinen hajuvesi pyöri mielessäni. Ajatteleekohan hän minua samalla tavalla. Ei varmaan, kun hänellä on aina ollut suuri tyttölauma perässään. Miksi minun piti juuri häneen ihastua?