Fanifiktio: Harry Potter

Tekijä: Elsi, 10 vuotta

Fanifiktiota J. K. Rowlingin kirjasarjaan Harry Potter (Tammi) pohjautuen. Fanifiktio on fanien tuottamaa fiktiivistä tekstiä, jossa lähtökohtana on käytetty esimerkiksi kirjaa tai sarjakuvaa.

Oli keskiyö

Oli keskiyö. Taivaalla loisti täysikuu. Kaikki nukkuivat. Mutta yksi nainen oli ihan hereillä. Hän lensi taivaalla luudavarrella, kaksi pientä vauvaa sylissään. Vauvat olivat tyttö ja poika, Emily ja Harry, ja nainen oli noita. Tuntuu oudolta, eihän noitia ole olemassa, mutta tässä tarinassa on. Harry nukkui, mutta Emily katseli maailmaa, siis puita, taivasta ja taloja. Noita yhtäkkiä kopautti luutaa taikasauvallaan, ja se syöksyi alas. Emily, joka on varsin itsepäinen, päättäväinen, ja rohkea tyttö, ei päästänyt pihaustakaan, mutta Harry kiljui. Emily on syntymästä saakka ollut fiksu, työnsi heti tutin Harryn suuhun ja tämä rauhoittui.

Noita pysähtyi kahden talon ääreen. Talot olivat varsin erilaisia. Toinen oli siisti ja valkoinen, toinen iloisen keltainen. No niin lapset, noita kuiskasi, nyt te saatte päättää, minne menette. Hän laski Emilyn ja Harryn alas. Emily taapersi keltaisen talon luo, Harry toisen. Noita suikkasi suukon molemman poskelle, soitti ovikelloa ja livahti. Hetken päästä ovi avautui, ja sieltä tuli kaunis nainen, joka henkäisi Emilyn nähdessään. Vau, hän sanoi. No, tule sisään pikkuinen. Harryn talutti sisälle noin 35-vuotias, kiukkuinen nainen, joka puhisi itsekseen: Mitä seuraavaksi tapahtuu? Kerttu alkaa lentää, Veera siivoaa huoneensa ja Liisi oppii potalle? Mitä minä vauvoilla teen? En edes tykkää vauvoista. Sinä voit nukkua Amandan huoneessa, kunhan et tee mitään tyhmää.

Harry vietiin vanhimman tyttären, 14-vuotiaan Amandan huoneeseen ja pantiin vaatekaappiin nukkumaan. Harry levitti Amandan villapaidan peitoksi ja nukahti. Emily taas laitettiin ihka oikeaan vauvansänkyyn, naisen entisen tyttären Taimin omaan. Oli kulunut melkein kymmenen vuotta siitä päivästä. Emilystä tuli kaunis, ujo ja kiltti 11-vuotias neito, jolla oli paljon kavereita, Harrya sen sijaan kiusattiin, vaikkei hän tehnyt mitään pahaa kenellekään. Ja kumpikaan ei tiennyt toisistaan mitään vaikka he olivat naapureita. Mutta eräänä päivänä he saivat kirjeen, siis kutsun Tylypahkaan, velhojen kouluun. Vau, Emilyn äiti totesi. Velhojen koulu? Totta kai saat mennä. Harryn äiti taas repäsi kutsun Harryn kädestä ja heitti sen roskiin. Mikä ihmeen velhojen koulu? Mutta Harry meni silti, salaa, ja siitä vasta seikkailu tuli, kun he tapasivat toisensa.